Pankkisääntelyn kiristymisen vaikutus pääomarakenteeseen ja likviditeettiin

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan pankkisääntelyä ja sen kiristymistä sekä kiristymisen vaikutusta pankkien pääomarakenteisiin ja likviditeettiin. Vuosien 2007–2009 finanssikriisi oli koko maailmantalouden suurin kriisi suurten lamavuosien jälkeen ja sen myötä huoli pankkien vakavaraisuudesta lisääntyi. Pankkien konkurssien ehkäisemiseksi on Kansainvälisen järjestelypankki BIS:n yhteydessä toimiva Baselin pankkivalvontakomitea (Basel Committee on Banking Supervision) luonut ja kehittänyt pankkeja koskevia vakavaraisuussäännöksiä laatimalla kolme kansainvälistä pankkien vakavaraisuusvaatimusta eli Basel-säännökset: Basel I, II ja III. Basel I ja II on laadittu ennen finanssikriisiä ja Basel III finanssikriisin seurauksena. Finanssikriisin myötä yhtenäinen eurooppalainen sääntely ja valvonta ovat lisääntyneet. Vaikka kaikkia Basel III -säännöksiä ei edes ollut vielä otettu käyttöön, oli tekeillä jo uusi ”Basel IV” -säännöstö.

Tutkielman teoriaosassa keskitytään pankkien sääntelyyn, sen kiristymiseen ja vaikutukseen pankkien pääomarakenteeseen ja likviditeettiin erityisesti Basel III -säännöstön mukanaan tuoman kiristymisen kautta. Kirjallisuudessa olevat tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Joidenkin mukaan sääntely vaikuttaa positiivisesti ja joidenkin mukaan negatiivisesti pankkien toimintaan.

Tutkielman case-osassa perehdytään kahden eteläpohjalaisen pankin pääomarakenteeseen ja likviditeettiin yli kymmenen vuoden tilinpäätöstietojen ja asiantuntijoilta saatujen vastausten perusteella. Tilinpäätöstietoja tutkitaan vuodesta 2005 vuoteen 2018. Tutkimuksessa on tarkasteltu, kuinka pankkisääntely on kiristynyt ja kuinka kiristyminen on vaikuttanut pankkien pääomarakenteisiin ja likviditeetteihin.

Case-pankkien vakavaraisuuden voidaan niin tilinpäätöstietojen kuin asiantuntijoiden lausuntojen perusteella todeta olleen korkealla vuosien 2005 ja 2018 välillä eikä pankkisääntelyn mukanaan tuomat pääoma- ja likviditeettivaatimukset ole vaikuttanut merkittävästi niiden pääomarakenteisiin eikä likviditeetteihin. Suupohjan Osuuspankissa aiempi instrumentti ”lisäosuuspääoma” on menettämässä asemaansa ja tilalle on kehitetty uusi instrumentti POP osuus. Vakavaraisuusvaatimukset eivät näillä näkymin ole case-pankeissa suuresti vaikuttamassa niiden pääoma- ja likviditeettitilanteeseen, koska vakavaraisuuspääoma on varsin hyvällä tasolla.