Kohti yhteistä lapsikäsitystä

Abstract

Lapsikäsitys on sidoksissa maailmankuvaan ja siitä nousevaan ihmiskäsitykseen. Ihmiskäsitys on yksilön tai yhteisön käsitys siitä, mikä on ihmisen olemus, alkuperä ja päämäärä ja mikä asema ihmisellä on suhteessa toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Lapsikäsityksessä sanaan lapsi sisältyy myös lapsen ja lapsuuden suhde aikuiseen ja aikuisuuteen. Eri uskonnoilla ja filosofisilla suuntauksilla on erilaisia ihmiskäsityksiä samoin kuin eri tieteen- ja hallinnonaloilla. Tämä julkaisu avaa lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten työn taustalla olevia lapsikäsityksiä ja samalla keskustelun yhteisen lapsikäsityksen etsimiseksi. Aihetta on lähestytty tarkastelemalla eri alojen lainsäädännön (varhaiskasvatus, perusopetus, sosiaali- ja terveydenhuolto) sekä kasvatusfilosofian, evankelis-luterilaisen kirkon ja eurooppalaisen the Alliance for Childhood -verkoston lapsikäsitystä. Esillä on myös Sipilän hallituksen erityisesti lapsia koskevien kärkihankkeiden lapsikäsitys. Yhteistä ainesta lapsikäsitykselle tarjoaa YK:n lapsen oikeuksien sopimus, joka määrittelee lapsen oikeudet suojeluun ja osallisuuteen. Lapsen oikeuksien sopimuksessa lapsi nähdään itsenäisenä, aktiivisena toimijana ja lapsuus itsessään tärkeänä elämänvaiheena. Sopimus nostaa esiin lapsen edun kaikkein tärkeimpänä periaatteena lasta koskevissa asioissa. Julkaisussa eri toimijoiden lapsikäsitystä tarkastellaan suhteessa lapsen oikeuksien sopimukseen. Yhteistä lapsikäsitystä tarvitaan, koska lapsikäsitys ohjaa eri alojen ammattilaisten toimintaa ja yhteistyötä perheiden kanssa. Tapoihin kohdata lapsi vaikuttavat paitsi omat oletuksemme ja arvomme, myös koulutuksemme sekä työtä ohjaava lainsäädäntö ja muut säädökset. Tällä hetkellä lapsikäsitys on pirstaleinen, ja lapsi nähdään esimerkiksi oppilaana, potilaana tai maahanmuuttajana riippuen siitä, millaista palvelua hän hakee. Lapsilähtöisen palvelujärjestelmän luomista edistää, jos eri alojen toimijoilla on yhteinen tapa käsittää lapsi ja lapsuus tai ainakin ymmärrys toinen toisensa lapsikäsityksestä. Raportin on koostanut professori Lea Pulkkinen ja sen valmisteluun ovat osallistuneet lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman (LAPE) tieteellisen neuvoston jäsenet sekä asiantuntijat eri tahoilta. Pulkkisen sanoin: ”Lapsikäsitys ei ole asia, joka voidaan toimeksiannolla määrätä toteutettavaksi. Se syntyy henkilökohtaisen tiedostamisprosessin tuloksena. Tiedostamista edistävät asiasta keskustelu ja tapahtumien analyysi lapsikäsityksen näkökulmasta. Yhteiset tavoitteet löytyvät tältä pohjalta.” Raportti tukee tätä tiedostamisprosessia avaamalla keskustelun lapsikäsityksestä. Sen uskotaan edistävän ammattilaisten välisen yhteisymmärryksen syventämistä ja tukevan heidän osaamisensa uudistamista ja yhteistyötään perheiden kanssa. LAPE on yksi Juha Sipilän hallitusohjelman strategisista painopisteistä eli kärkihankkeista.