Perheet kodin ja koulun välisessä yhteistyössä : erityisopettajien kokemuksia

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisina erityisopettajat kokevat perheet kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Pyrkimyksenä oli tarkastella erityisopettajien perhekäsityksiä kokemusten kautta – millaisina perheet näyttäytyvät erityisopettajien työssä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin avoimella haastattelulla ja haastateltuja erityisopettajia oli kuusi. Tutkimuksen löydökset perustuvat fenomenologisen ja hermeneuttisen tutkimusperinteen mukaiseen analyysiin. Tutkimuksessa haastatellut erityisopettajat arvioivat yhteistyötä perheiden toiminnan kautta. Erityisopettajien kokemuspuheesta nousi esille neljä erilaista yhteistyön perhetyyppiä, joita määrittävät perheiden osallistumisen määrä ja tavat kodin ja koulun välisessä yhteistyössä: 1) yhteistyökykyisiksi arvioidut aktiiviset perheet, 2) yhteistyökyvyttömiksi arvioidut aktiiviset perheet, 3) yhteistyökykyisiksi arvioidut passiiviset perheet ja 4) yhteistyökyvyttömiksi arvioidut passiiviset perheet. Yhteistyö koettiin mahdolliseksi ja pääsääntöisesti sujuvaksi kolmen ensin mainitun perhetyypin kanssa. Haastavimmaksi yhteistyö kuvattiin yhteistyökyvyttömien passiivisten perheiden kanssa. Erityisopettajien mukaan perheiden toiminnan taustalla vaikuttavat monet tekijät, joista yhteistyön haasteissa korostuvat perheiden tausta ja sosioekonomiset seikat. Suhteessa aikaisempaan tutkimukseen analyysi vahvistaa näkemystä siitä, että perheiden erilaisuuden, erilaisten taustojen ja sosiaalisen viitekehyksen tunnistaminen ja tunnustaminen on yhteistyön onnistumisen kannalta tärkeää. Erityisopettajien kokemus oli, etteivät koulutus tai koulujen nykyiset ohjeet auttaneet heitä perheiden kohtaamisessa.