Single-player video games as an informal language learning environment : views and experiences of gaming young adults

Abstract

Videopelien pelaajilla on yleisesti tunnistettu ja tutkimuksissa havaittu kokemus kielenoppimisesta viihdepelien kautta (Cornillie, Thorne ja Desmet 2012, Sundqvist and Sylvén 2012). Huomio kuitenkin usein kiinnittyy verkkomoninpeleihin ja sanastonoppimiseen, yksinpelaamisen ja muiden kielen taitojen jäädessä vähemmälle huomiolle. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella viihteellisten yksinpelien tarjoamia oppimismahdollisuuksia pelaajien näkemysten ja kokemusten kautta. Tarkemmin käsitellään motivaatiota, pelien piirteitä, pelien kieltä ja oppimisstrategioita.

Tutkimus asettuu Reinhardtin ja Sykesin (2012) määrittämässä viitekehyksessä informaaliin kielenoppimiseen viihdepelien kautta, ja tarkastelee oppimismahdollisuuksia van Lierin (2000) tarjoumien eli affordanssien kaltaisena vuorovaikutuksena oppijan ja ympäristön välillä. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla seitsemää aktiivisesti pelaavaa yliopisto-opiskelijaa. Haastattelut analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla käyttäen teema-analyysiä osin aineistolähtöisesti ja käyttäen useita eri teorioita avoimena viitekehyksenä tulkinnoille.

Esiin nousi kolme kielenoppimista motivoivaa tekijää: englanti pelaamisen valtakielenä, sekä pelissä eteneminen (progressio) ja peliin uppoutuminen (immersio), jotka vastasivat Yeen (2006) yleisiä pelaamismotivaatioita. Tärkeimpiä pelejä haastateltujen kielenoppimisessa olivat tarinalliset rooli- ja seikkailupelit, joissa kielen ymmärtäminen on olennaisinta itse pelaamiselle. Yksinpelien tarjoama kieli nähtiin monipuolisena ja teemojen mukaan erikoistuneena. Haastatelluille tärkein kielen taito pelatessa on ymmärtäminen, ja eniten opittu taito sanasto. Kokemuksia oli myös kieliopin oppimisesta peleistä, ja tuottamistaidoille oli käyttöä tietyissä peleihin liittyvissä tilanteissa. Kielenoppimiseen käytettiin useita eri strategioita, pelivalinnoilla kielelle itsensä altistamisesta tietoiseen kieleen keskittymiseen, esimerkiksi tekstitysten ja sanakirjan avulla.

Tutkimuksen tulokset antoivat monipuolisen ja aiempia tutkimuksia täydentävän kuvan yksinpelien pelaajien kokemuksista kielenoppimisesta. Kielen osaamisen kautta pelaaminen on helpompaa ja antoisampaa, joten pelaajalle syntyy motivaatio oppia pelin kieltä. Pelaajat hyödyntävät pelien tarjoamia kielenoppimismahdollisuuksia monipuolisesti ja itseohjautuvasti. Pelatessa saadut myönteiset oppimiskokemukset voivat myös tukea ja motivoida kielenoppimista muissa konteksteissa.