Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.authorPartti, Kati
dc.date.accessioned2019-05-23T12:46:08Z
dc.date.available2019-05-23T12:46:08Z
dc.date.issued2019
dc.identifier.urihttps://jyx.jyu.fi/handle/123456789/64162
dc.description.abstractTutkimuksessa selvitettiin, kuka on se lapsi, jolle elämä oli antanut erityisen ominaisuuden, jota muut tarkastelivat ja arvioivat. Tutkittiin millainen lapsi oli ja millaisena hän itsensä näki. Perehdyttiin siihen, miten lapsen puheessa, eleissä, kuvissa ja tekemisissä nousivat hänen omat näkemyksensä itsestään ja miten muiden ihmisten kuvaukset vaikuttivat häneen. Tutkimus toteutettiin moninäkökulmaisena ja monimenetelmällisenä laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksessa havainnoitiin ja haastateltiin yhteensä kolmeatoista 6–12-vuotiasta lasta, joilla kaikilla oli todettu erityisen tuen tarve. Haastatteluissa ja ryhmätoiminnoissa otettiin esille minäkuvaan, lapsille tärkeisiin asioihin, toiveisiin ja unelmiin liittyviä keskustelunaiheita. Lapset muodostivat omaa minäkuvaansa suhteessa perheeseen, kavereihin, vertaisiin ja omaan osaamiseensa. Lapset pitivät itseään rakkaana perheenjäsenenä, hyvänä kaverina ja moniosaajana, joka joutui tasapainoilemaan oman kokemuksensa ja toisten ihmisten näkemysten kanssa. Huumori ja jekuttaminen toivat iloa arkeen, mutta huolta aiheutti perheelleen tuottama taakka oman erityisen ominaisuutensa vuoksi. Lapset kaipasivat elämäänsä rakastavaa perhettä, kavereita, jotka eivät jätä yksin ja hyväksymistä omana itsenään. Tutkimukseen osallistuminen tarjosi lapsille nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksen, jonka kautta oli mahdollista muodostaa ymmärrystä siitä lapsuuden kulttuurista, johon kuului elämää erityisen ominaisuuden kanssa. Tutkimus auttoi lapsia tutustumaan itseensä ja kannusti osallistumaan omaan elämäänsä liittyvien seikkojen esiin nostamiseen.fi
dc.format.extent51
dc.format.mimetypeapplication/pdf
dc.language.isofi
dc.subject.othererityisyys
dc.subject.otherlapsinäkökulma
dc.title"Hyvämielinen, mutta vähä hölmö" : minäkuvan muotoutuminen lapsella, jolle elämä on antanut erityisen ominaisuuden
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:jyu-201905232773
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.ontasotMaster’s thesisen
dc.contributor.tiedekuntaKasvatustieteiden ja psykologian tiedekuntafi
dc.contributor.tiedekuntaFaculty of Education and Psychologyen
dc.contributor.laitosKasvatustieteiden laitosfi
dc.contributor.laitosDepartment of Educationen
dc.contributor.yliopistoJyväskylän yliopistofi
dc.contributor.yliopistoUniversity of Jyväskyläen
dc.contributor.oppiaineErityispedagogiikkafi
dc.contributor.oppiaineSpecial Educationen
dc.rights.copyrightJulkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.fi
dc.rights.copyrightThis publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.en
dc.type.publicationmasterThesis
dc.contributor.oppiainekoodi101
dc.subject.ysovuorovaikutus
dc.subject.ysominäkuva
dc.subject.ysolapsitutkimus
dc.subject.ysolapset (ikäryhmät)
dc.format.contentfulltext
dc.type.okmG2


Aineistoon kuuluvat tiedostot

Thumbnail

Aineisto kuuluu seuraaviin kokoelmiin

Näytä suppeat kuvailutiedot