"Hyvämielinen, mutta vähä hölmö" : minäkuvan muotoutuminen lapsella, jolle elämä on antanut erityisen ominaisuuden
Tutkimuksessa selvitettiin, kuka on se lapsi, jolle elämä oli antanut erityisen ominaisuuden, jota muut tarkastelivat ja arvioivat. Tutkittiin millainen lapsi oli ja
millaisena hän itsensä näki. Perehdyttiin siihen, miten lapsen puheessa, eleissä,
kuvissa ja tekemisissä nousivat hänen omat näkemyksensä itsestään ja miten
muiden ihmisten kuvaukset vaikuttivat häneen.
Tutkimus toteutettiin moninäkökulmaisena ja monimenetelmällisenä laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksessa havainnoitiin ja haastateltiin yhteensä kolmeatoista 6–12-vuotiasta lasta, joilla kaikilla oli todettu erityisen tuen
tarve. Haastatteluissa ja ryhmätoiminnoissa otettiin esille minäkuvaan, lapsille
tärkeisiin asioihin, toiveisiin ja unelmiin liittyviä keskustelunaiheita.
Lapset muodostivat omaa minäkuvaansa suhteessa perheeseen, kavereihin, vertaisiin ja omaan osaamiseensa. Lapset pitivät itseään rakkaana perheenjäsenenä, hyvänä kaverina ja moniosaajana, joka joutui tasapainoilemaan
oman kokemuksensa ja toisten
...
Metadata
Näytä kaikki kuvailutiedotKokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [29740]
Lisenssi
Ellei muuten mainita, aineiston lisenssi on In Copyright