Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia kieli-identiteettejä saksan- ja ruotsinopiskelijoilla on liittyen heidän opiskelemiinsa kieliin ja miten näitä identiteettejä muodostetaan vuorovaikutuksessa. Työssä tarkastellaan yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä omasta kielitaidosta ja itsestään kielenkäyttäjinä, heidän tunteitaan opiskeltua kieltä ja sen käyttöä kohtaan sekä heidän kaksi- ja monikielisyyttään.
Opiskelijoiden kieli-identiteetti voi olla merkittävä resurssi tulevaisuuden työelämässä. Erityisesti tulevat kieltenopettajat tarvitsevat vahvaa kieli-identiteettiä työssään kielen ja kulttuurin välittäjinä ja oppilaita kielten opiskeluun motivoidessaan (Kautonen 2014, 8), mutta myös kieliasiantuntijat voivat työssään välittää kieli- ja kulttuuriosaamistaan eteenpäin ja vahva kieli-identiteetti voi tukea heidän ammatillista identiteettiään.
Työn tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia kieli-identiteettejä opiskelijoilla on liittyen heidän opiskelemiinsa kieliin ja miten he
ilmaisevat näitä identiteettejä haastattelussa? 2) Mistä resursseista (esimerkiksi opiskelu, kokemukset kohdemaassa, kielitaidon parantuminen) kieli-identiteetit koostuvat? 3) Millaisia vaatimuksia, tunteita ja käsityksiä kieli-identiteetin eri osa-alueisiin liitetään?
Tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä kuusi opiskelijaa. Analyysissä sovellettiin laadullista, teoriasidonnaista sisällönanalyysia ja tämän lisäksi osaa esimerkeistä tarkasteltiin tarkemmin kielellisen analyysin keinoin.
Tutkimuksen tavoitteena ei ole tuottaa yleistettäviä tuloksia, vaan kuvata tutkittavaa ilmiötä kontekstissaan. Lähtökohtana on, että identiteettiä tuotetaan ja se tulee näkyväksi vuorovaikutuksessa kielen avulla. Näin ollen identiteettiä voidaan tutkia tarkastelemalla, kuinka opiskelijat muodostavat identiteettiään haastattelussa. Työssä hyödynnetään erilaisia identiteettikäsityksiä tarkasteltaessa identiteetin pysyvyyttä ja yhtenäisyyttä sekä toisaalta muuttuvaa ja moninaista luonnetta.
Opiskelijat muodostivat haastattelussa moninaisia kieli-identiteettejä. Kieli-identiteetin vahvuus vaihteli sen eri osa-alueiden välillä. Kaikki informantit kuvasivat jotakin kielitaidon osa-aluetta vahvuutenaan ja uskoivat pärjäävänsä kielitaidollaan myös työelämässä. Kielenkäyttämiseen ja erityisesti puhumiseen liitettiin vaihtelevia tunteita (mm. pelko, vaikeus ja rohkeus). Informanttien mukaan opiskelu ja oleskelu kohdemaassa olivat tukeneet heidän kieli-identiteettiään. Opiskelijoiden käsitykset kaksi- ja monikielisyydestä olivat osittain hyvin perinteisiä. Kaikki informantit identifioivat itsensä yksikieliseksi ja tätä identiteettiä kuvattiin pysyvänä ja voimakkaana. Osa informanteista koki itsensä myös kaksi- tai monikieliseksi ja tämä identiteetti näyttäytyi keskusteluissa ennen kaikkea tilanteisena.
...
