From

Abstract

Eri tieteenaloilla käytetty akateeminen sanasto muodostuu pääsääntöisesti lainasanoista, jotka on lainattu kreikan tai latinan kielestä. Kun tarkastellaan näitä lainasanoja, voidaan helposti huomata, että useimmat niistä esiintyvät lähes samassa muodossa eri kielten välillä. Jos haluaa menestyä omalla tieteenalallaan, pelkkä termien tunnistaminen ei kuitenkaan riitä, sillä niitä on kyettävä käyttämään tehokkaasti esimerkiksi argumentteja laatiessa. Tämä puolestaan vaatii ymmärrystä niiden merkityksestä. Koska tieteessä käytetyt sanat ovat usein lainasanoja joko kreikasta tai latinasta, on oletettavaa, että näiden kielten taito edesauttaa vieraiden sekä uusien akateemisten sanojen omaksumista. Tätä aihetta ei kuitenkaan ole aikaisemmin tutkittu, minkä vuoksi tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kuinka kreikan kielen osaaminen edesauttaa lainasanojen merkityksen ymmärtämisessä. Aikaisemmat tutkimukset koskien kielten välistä vaikutusta ovat keskittyneet ainoastaan kielen tuottamiseen, jättäen reseptiiviset taidot sekä niiden vaikutukset ymmärtämiseen kokonaan huomiotta. Alan tutkimukset ovat havainnoineet ilmiön esiintymistä ainoastaan kielen opiskelun alkuvaiheissa, sivuttaen mahdolliset kielten väliset vaikutukset kielenoppimisen edistyneellä tasolla. Tämän vuoksi maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää, onko yliopistotasolla opiskelevien englannin kielten opiskelijoiden välillä eroa siinä, kuinka he ymmärtävät englannissa käytettyjä akateemisia sanoja, jos heillä on eri äidinkielet. Tavoitteena oli myös osoittaa, kuinka kielten välinen vaikutus on läsnä edistyneelläkin kielenoppimisen tasolla. Tutkielman aineistona toimi 73 englannin kielen yliopisto-opiskelijan vastaukset kyselyyn. Näistä 73 opiskelijasta 34 (44%) oli äidinkieleltään suomalaisia ja 39 (51%) oli äidinkieleltään kreikkalaisia. Kielten välistä vaikutusta tutkittiin selvittämällä, kuinka kreikan kielen taito vaikuttaa englannissa käytettävien, akateemisten lainasanojen ymmärrykseen, mitä metodeja tai strategioita käytetään tuntemattomien sanojen merkityksen määrittelystä sekä kuinka tietoisia englannin kielen opiskelijat ovat kielten välisestä vaikutuksesta. Aineiston analysoinnissa käytettiin lähinnä kvalitatiivisia aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, minkä avulla pystyttiin tiivistämään aineistosta tutkimuksen kannalta olennaisimmat tiedot. Myös yksinkertaisia kvantitatiivisia metodeja käytettiin analysointiin, jotta tulosten tilastollinen merkittävyys voitiin osoittaa. Tutkielman tulokset osoittivat selvästi, että kreikan kielen taidosta on hyötyä ja että kielten välistä vaikutusta on havaittavissa edistyneelläkin kielenoppimisen tasolla. Kreikan kielen taito vaikutti hyvin vahvasti siihen, kuinka hyvin englannissa käytettävät akateemiset lainasanat ymmärrettiin. Tuloksista kävi myös ilmi, kuinka tietoisuudella kielten välisistä samankaltaisuuksista on suora yhteys kielten väliseen vaikutukseen. Tutkielman tulokset viittaavat, että kreikan kielen ymmärrys auttaa akateemisen sanaston hallitsemisessa, vahvistaa oppimisstrategioita, joita tarvitaan uusien sanojen oppimisessa sekä antaa työkaluja tuntemattomien lainasanojen merkityksien päättelemiseen. Johtuen tutkielman laajuudesta, kontekstin vaikutusta tutkittuihin reseptiivisiin taitoihin ei voitu selvittää. Tuloksien avulla ei pystytty myöskään ilmentämään sitä, millä tasolla kreikan kieltä on hallittava, jotta sen hyödyt ovat merkittävät. Tutkielmaa voisikin siis jatkaa selvittämällä, kuinka konteksti vaikuttaa saavutettuihin tuloksiin sekä lisäselvityksellä tarvittavasta kielitaidon tasosta.