Tämän tutkielman tavoitteena oli löytää viitteitä suomen kielen siirtovaikutuksesta suomenkielisten englanniksi kirjoittamissa teksteissä. Näitä viitteitä etsittiin tutkimalla sellaisten prepositioiden käyttöä, jotka voitiin kääntää suomen paikallissijamuodoiksi ja niiden esiintyvyyttä määrällisessä muodossa eri taitotasoilla. Tämä aihe valittiin, koska prepositioiden käyttö nimenomaan suomen paikallissijamuotojen yhteydessä on kielenkäytön osa-alue, jonka on aikaisemmassa tutkimuksessa osoitettu todentavan suomen kielen siirtovaikutusta. Aineistona käytettiin aikaisempiin Jyväskylän yliopistossa suoritettuihin Cefling- ja Topling tutkimusprojekteihin yläkoululaisilta ja lukiolaisilta kerättyä aineistoa, joka oli näiden tutkimusprojektien yhteydessä jaoteltu Yleiseurooppalaisen Viitekehyksen (CEFR) mukaisiin taitotasoihin A1, A2, B1 ja B2. Tarkoituksena oli kvantitatiivista informaatiota hyödyksi käyttäen löytää säännönmukaisuuksia, samankaltaisuuksia, eroavaisuuksia sekä nousevia ja
laskevia trendejä näiden taitotasojen välillä ja aikaisemman tutkimuksen perusteella löytää näistä piirteistä todisteita kirjoittajien äidinkielen vaikutuksesta heidän käyttämäänsä vieraaseen kieleen. Aineisto käsitti 13090 sanaa, keskimäärin 3273 sanaa/taitotaso. Aineistosta etsittiin ne prepositiolausekkeet, jotka kääntyivät suomen paikallissijamuodoiksi ja näiden lausekkeiden prepositiot tilastoitiin tilastoyksikköinä preposition nimen, idiomaattisuuden ja suomen kielen paikallissijamuodon mukaan. Aikaisemmasta tutkimuksesta poiketen tämä tutkimus kartoitti yksityiskohtaisesti myös positiivista siirtovaikutusta sekä prepositioiden käyttämistä turhaan.
Tuloksissa ei löytynyt prepositioiden poisjättämistä (nollaprepositiot) lukuun ottamatta selkeää aikaisempaan tutkimukseen pohjaavaa näyttöä suomen kielen siirtovaikutuksesta. Vaikka säännönmukaisuuksia, eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia sekä nousevia ja laskevia trendejä löytyi, ei näiden yhteyttä suomen kieleen pystytty toteamaan, koska aineisto ei ollut suoraan verrannollinen aikaisemman tutkimuksen kanssa. Tärkeimmät löydökset liittyivät nollaprepositioihin sekä todennäköiseen positiiviseen siirtovaikutukseen erityisesti in-preposition ja inessiivisijamuodon sekä to-preposition ja illatiivi- ja allatiivisijamuotojen kanssa. Prepositioiden turha käyttö näkyi erityisesti A1 taitotasolla, mutta sitä löytyi kaikilta taitotasoilta. Nollaprepositiot olivat pääasiallinen piirre, joka oli osittain yhteneväinen aikaisemman tutkimuksen kanssa, vaikkakin tässä tutkielmassa nollaprepositiot löytyivät valtaosin taitotasolla A1. Koska suurin osa (73 %) prepositioista oli idiomaattisia, välttelyn pääteltiin olevan yksi aineiston laatua selittävä tekijä. Koska tutkielma oli maisterintutkielman tavoin suppea, tulokset voidaan tulkita enintään suuntaa antaviksi.
...
This study aimed to find quantitative evidence of transfer in the preposition use of the texts written in English by Finnish writers in Comprehensive and Upper Secondary Education. The prepositional phrases that could be translated to Finnish locative cases were chosen as the focus of investigation because it is an area of language use that has been shown in previous research to be an area susceptible for first language transfer with Finnish users of English.
From a data collected for previous research projects (Cefling and Topling of the University of Jyväskylä) that had been sorted into CEFR proficiency levels A1, A2, B1 and B2, this study attempted to find regularities, differences and similarities as well as rising and falling trends from the quantitative information collected from the use of prepositional phrases that could be translated to Finnish locative cases and reflect how these features relate to previous research in order to find evidence of L1 transfer. The data consiste
d of 13 090 words, averaging 3273 words per proficiency level. From the data, the prepositions in the prepositional phrases that could be translated into Finnish locative cases were searched and coded as statistical units. Each preposition was tracked by the name of the preposition, the idiomaticity of the preposition and the Finnish locative case it could be translated to. Contrary to previous research, this research also tracked both positive transfer and redundant use of prepositions in detail.
The results were somewhat inconclusive. Although some regularities and persisting, decreasing and increasing characteristics were found in the data, most of the results were not directly comparable with previous research, excluding the presence of the zero-prepositions. Besides the use of zero prepositions, the most important finding was the positive transfer evident in the use of the in-preposition with the inessive case and the use of to-preposition with the illative and allative cases. Redundant prepositions were used mostly by the A1-proficiency level, although they showed to some extent in all of the proficiency levels. Contrary to the previous research, the zero-prepositions in the data of this research were overwhelmingly used by the lowest proficiency level, A1. The fact that the majority (73%) of the prepositions were idiomatic, seemed to point to the direction of avoidance as one of the major language-using strategies of the writers, although with restrictions of both time and depth of analysis that the Master’s Thesis necessarily involves, all the results should be treated as conjectural at best.
...
