Ystävää kaivataan! : yksinäisyyden käsittely suomalaisissa lasten kuvakirjoissa

Abstract

Varhaiskasvatusikäisistä lapsista 10–12 prosenttia on yksinäisiä (Neitola 2011, Revon 2013, 143 mukaan). Lastenkirjallisuus voi auttaa vaikeiden tunteiden tai tilanteiden käsittelyssä tarjoten vertaistukea ja ratkaisumalleja (Mustola 2014, 186). Tässä tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, kuinka suomalaisissa lasten kuvakirjoissa käsitellään yksinäisyyttä, sekä millaisia pedagogisia käsityksiä niihin sisältyy. Aihetta lähestyttiin kasvatustieteen näkökulmasta nähden lasten kuvakirjat yhtenä sosiaalisten ja tunnetaitojen opettamisen työvälineenä. Tutkimusaineisto koostui viidestä yksinäisyyttä käsittelevästä suomalaisesta lasten kuvakirjasta vuosilta 2006–2014. Kuvakirjojen analyysi toteutettiin kaksivaiheisena. Sen ensimmäisessä vaiheessa analysoitiin kuvakirjojen kuvat semioottiseen teoriaan pohjaten, toinen vaihe sisälsi sekä kuvien tulkinnan että kuvakirjojen tekstin sisällönanalyysin. Yksinäisyyden käsittely suomalaisissa lasten kuvakirjoissa osoittautui varsin realistiseksi. Yksinäisyys kuvattiin negatiivisena olotilana, joka sisälsi emotionaalisen, sosiaalisen ja fyysisen kokemustason. Kuvituksen kautta yksinäisyyttä ilmaistiin joko yksiselitteisesti tai vertauskuvallisesti erilaisin symbolein. Yksinäisyyden taustatekijät liittyivät persoonallisuus- ja sosiaalisiin tekijöihin sekä negatiivisiin kokemuksiin, ja ratkaisuun tarvittiin sekä yksinäisen että muiden henkilöiden panosta. Kuvakirjoihin sisältyneet pedagogiset käsitykset koskivat ihmissuhteita tai elämää yleisemmin, ja moni niistä oli yksinäisyystutkimuksen valossa varsin relevantteja. Jatkossa tarvitaan kuitenkin tutkimusta myös lapsinäkökulmasta, kuten lasten tulkintoja kuvakirjojen kuvituksesta.