Kehityskeskusteluiden merkityksiä lastentarhanopettajien työhyvinvoinnille

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin yksilöllisten kehityskeskusteluiden merkityksiä lastentarhanopettajien työhyvinvoinnille. Lisäksi esiteltiin tutkimuspäiväkotien tämän hetken kehityskeskustelukäytäntöjä ja kartutettiin niihin liittyviä kehitysehdotuksia. Varhaiskasvatukseen kohdistuvat yhteiskunnalliset ja rakenteelliset muutokset antavat aihetta kiinnittää entistä enemmän huomiota lastentarhanopettajien työhyvinvointiin ja sen vuoksi olikin tärkeää tutkia, miten yksilölliset kehityskeskustelut palvelevat lastentarhanopettajia työhyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimus oli laadullinen tapaustutkimus, jossa aineisto koostui neljän lastentarhanopettajan sekä yhden päiväkodin johtajan puolistrukturoiduista haastatteluista sekä aiheeseen liittyvistä dokumenteista. Aineiston analysoinnissa käytin sisällönanalyysiä. Tutkimuksen mukaan yksilöllisten kehityskeskusteluiden merkitys lastentarhanopettajien työhyvinvoinnille on pääsääntöisesti positiivinen. Työhyvinvoinnista huolehtiminen on tärkein positiiviseen merkitykseen johtava perustelu, mutta työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi tarvitaan myös muita toimintatapoja. Kehityskeskusteluiden käytännöt vaihtelevat vuosittain ja kehitysehdotukset liittyvät keskusteluiden ajankohtaan, määrään, keskusteluun varattuun aikaan ja sisältöön. Tutkimuksen keskeisinä johtopäätöksinä yksilöllinen kehityskeskustelu tulee järjestää ainakin kerran vuodessa eikä sitä saa korvata tiimikehityskeskustelulla. Johtajalla on huomattava rooli kehityskeskusteluiden positiivisen merkityksen syntymisessä, mutta ihmisten yksilöllisyydestä johtuen kehityskeskustelut koetaan aina eri tavalla ja niille luodaan erilaisia merkityksiä. Tutkimuksesta saadut tulokset ovat hyödynnettävissä muissa tarpeeksi samankaltaisissa konteksteissa. Niiden avulla yksilöllisiä kehityskeskusteluja voidaan kehittää vastaamaan paremmin lastentarhanopettajien tarpeita työhyvinvoinnin näkökulmasta.