Luokanopettajien kokemuksia lähityöyhteisön merkityksestä työhyvinvoinnille

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkittiin sitä, millaisia merkityksiä luokanopettajat antavat lähityöyhteisölleen työhyvinvointiin liittyen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa näistä merkityksistä sekä ymmärtää, minkälaista tukea luokanopettajat kaipaavat työhönsä voidakseen työssään paremmin. Tutkittavina oli viisi luokanopettajaa ja aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastatteluilla. Tutkimus toteutettiin laadullisella sisällönanalyysillä teoriaohjaavan analyysin keinoin. Tutkielman tärkeimpinä käsitteinä ovat lähi- työyhteisö, opettajan esihenkilö ja kollegat. Aineiston analyysissä hyödynnettiin termejä vahvuudet, heikkoudet, uhat ja mahdollisuudet, jotka tutkimuksen tavoitteiden kannalta oleellisimmat termit. Nämä näkyvät myös haastattelurungossa. Tutkimuksessa selvisi, että lähityöyhteisö on erittäin merkittävä työhyvin- voinnin tekijä luokanopettajien työssä. Parhaimmillaan lähityöyhteisö kannattelee, inspiroi ja voimaannuttaa työntekijää, pahimmillaan haastaa arkipäiväistä työn toteuttamista ja voi uuvuttaa. Kollegiaalisuus ja siihen liittyvät kannustus, jakaminen ja tuki tunnistettiin merkittävänä työhyvinvointia rakentavana tekijänä. Muun muassa epätasainen työmäärä, linjaerimielisyydet ja heikot vuorovaikutustaidot vaikeuttavat kollegiaalisia suhteita. Esihenkilön vaikutus luokanopettajan ammatissa oli merkityksellinen aina arkipäivän työn toteuttamisesta haastavista tilanteista selviämiseen asti. Hyvä esihenkilö on saatavilla ja tukee sekä kuuntelee opettajaa tilanteesta riippumatta, kun taas heikko esihenkilö mitätöi tai väheksyy ilmiöitä, joita opettajat nostavat esiin. Luokanopettajat kaipaavat lisäaikaa kollegoiden kesken, esihenkilön tukea, mahdollisuuden työnohjaukseen sekä keinoja itsetuntemuksen kehittämiseen.