University students' attitudes towards phonemic transcription as a teaching method : a survey of English students

Abstract

Foneeminen tarkekirjoitus on pitkään ollut osa ääntämisen opetusta. Se on ainut tapa, jolla sanojen ja puhunnosten ääntämisasuun voidaan viitata ilman tulkinnanvaraa, ja lisäksi yksi harvoista visuaalisista apuvälineistä, jotka soveltuvat erityisesti ääntämisen opetukseen. Foneemisessa tarkekirjoituksessa käytetään kansainvälisen foneettisen aakkoston (IPA) symboleja.

Tämän tutkimuksen aiheena on englannin kielen opettajaopiskelijoiden asenteet foneemista tarkekirjoitusta kohtaan oppimisvälineenä. Tutkimuksen päätavoitteena on selvittää, kuinka paljon ja millä tavoilla opiskelijat kokevat hyötyneensä foneemisen tarkekirjoituksen opiskelusta ääntämyksen opiskelussa. Lisäksi pyritään selvittämään, aikovatko opiskelijat käyttää foneemista tarkekirjoitusta opetusvälineenä tulevalla opettajan urallaan.

Tutkimuksessa havaittiin, että suurin osa opiskelijoista koki foneemisen tarkekirjoituksen hyödylliseksi omalla kohdallaan. Foneemisen tarkekirjoituksen osaaminen katsottiin tärkeäksi taidoksi kieliammattilaiselle, mutta tästä huolimatta moni oli epävarma sen käyttämisestä omassa opetuksessaan, koska sen nähtiin vievän liikaa aikaa suhteessa saatuun hyötyyn nähden. Foneemisen tarkekirjoituksen hyödyllisimmiksi käyttökohteiksi nähtiin sanapainoon ja yksittäisiin äänteisiin keskittyminen. Vaikeasti äännettäviä sanoja on helpompi opetella, kun ne pystytään pilkkomaan pienempiin osiin, minkä nähtiin kasvattavan opiskelijan itseluottamusta. Suurimpina etuina nähtiin se, että foneemisen tarkekirjoituksen osatessaan opiskelija voi tarkistaa sanojen äänneasut itsenäisesti ja että se on, toisin kuin auditiiviset mallit, stabiilia.