"Hei, kuka koputtaa?" : erityislastentarhanopettajan ryhmänhallintakeinot päiväkodin integroidun erityisryhmän ohjatuilla tuokioilla

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin erityislastentarhanopettajan käyttämiä reaktiivisia ryhmänhallintakeinoja päiväkodin integroidun erityisryhmän ohjatuilla tuokioilla. Tutkimuksen tavoitteena oli osoittaa, miten ryhmänhallintatilanteet rakentuivat sekä millaisia menetelmiä ja puheenvuoroja erityislastentarhanopettaja käytti puuttuessaan lasten ei-toivottuun käyttäytymiseen. Lisäksi tutkittiin puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiomenetelmien käyttöä ryhmänhallintatilanteiden aikana. Reaktiivisiksi ryhmänhallintatilanteiksi määriteltiin ne lasten ei-toivottua käyttäytymistä sisältäneet tilanteet, joihin erityislastentarhanopettaja puuttui jollain tavalla.

Tutkimusaineiston muodostivat videotallenteet integroidun erityisryhmän ohjatuilta tuokioilta (N = 7 tuokiota). Tutkimuksen osallistujina olivat erityislastentarhanopettaja ja 10 ryhmän 3−5 -vuotiasta lasta. Osalla lapsista oli erilaisia puheen- tai kielenkehityksen haasteita. Tutkimusaineisto analysoitiin keskustelunanalyysin avulla.

Tutkimustulokset osoittivat erityislastentarhanopettajan reaktiivisten ryhmänhallin-takeinojen koostuvan erilaisista sanallisen puuttumisen keinoista. Sanalliset menetelmät olivat lyhyimmillään minimipalautteita (sh/hys). Usein käytettyjä keinoja olivat myös ohjailevat lausumat, kiellot ja käskyt tai niihin yhdistetyt selitykset, ohjeet tai palkinnot. Harvemmin käytettyjä keinoja olivat kysymykset, konfliktien sanallistaminen tai opettajan tunteiden ilmaiseminen. Fyysinen ja visuaalinen ohjaus oli tyypillisimmin tapa ohjata yksittäisen lapsen toimintaa kuin koko ryhmää. Puhetta tukevien menetelmien käyttö oli tämän tutkimuksen perusteella vähäistä ja satunnaista. Ryhmänhallintakeinojen intensiteetti vaihteli ohimennen annetusta kielellisestä kehotteesta meneillään olevan tilanteen keskeyttävään ei-toivotun käyttäytymisen läpikäymiseen.

Tutkimuksen perusteella voi todeta, että reaktiiviset ryhmänhallintakeinot toimivat usein nopeaa, akuuttia puuttumista vaativissa tilanteissa. Pitkällä tähtäimellä onnistuneen ryhmänhallinnan tulisi sisältää monipuolisempia ennaltaehkäiseviä keinoja sekä kannustavaa ja myönteistä vuorovaikutusta kasvattajan ja lasten kesken.