Lapsen fyysinen kiinnipitäminen on saanut viime aikoina huomiota mediassa ja puhuttanut sekä vanhempia että päiväkodissa ja koulussa työskenteleviä. Tutkimus lapsen fyysisestä kiinnipitämisestä on vähäistä ja valtakunnallista ohjeistusta päiväkodeissa tapahtuvaan fyy-siseen kiinnipitoon ei ole. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää päiväkodin työnteki-jöiden käsityksiä, mitkä ovat fyysisen kiinnipitämisen tavoitteet ja käytänteet sekä tilanteet, joissa fyysistä kiinnipitoa käytetään. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on tutkia päiväkodin työntekijöiden kokemuksia lapsen fyysisestä kiinnipitämisestä ja selvittää, miten kiinnipitotilanteita käsitellään jälkikäteen työpaikalla ja vapaa-ajalla.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa on piirteitä fenomenologisesta ja fe-nomenografisesta tutkimuksesta. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä kyselylomaketta ja tutkimuksen kohdejoukkona olivat kaikki päiväkodissa työskentelevät kasvatusvastuulliset työ
ntekijät. Tutkimuksen osallistujat tavoitettiin lähettämällä tutkimuspyyntö viiden eri kaupungin varhaiskasvatusjohtajalle ja Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat ry:n puheenjohtajalle sekä vuosina 2012–2013 alle kouluikäisten ja esiasteen erityisopetuksen erilliset erityisopettajan opinnot suorittaneille henkilöille. Tutkimuksen osallistujien tavoittamisessa hyödynnettiin myös sosiaalista mediaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin ja SPSS-ohjelman avulla.
Tutkimustulosten mukaan lapsen fyysisen kiinnipidon tavoitteena oli sekä lapsen ja ympä-ristön turvallisuuden takaaminen että lapsen kasvun ja oppimisen tukeminen. Päiväkodin työntekijöiden käsitykset eivät olleet yksiselitteisiä ja tätä kuvaa myös se, että fyysisen kiinnipitämisen käytänteet ja arjen tilanteet, joissa kiinnipitoa käytettiin, olivat laajalti vaihtelevia. Lisäksi lapsen fyysiset kiinnipitotilanteet herättivät päiväkodin työntekijöissä paljon sekä negatiivisia että positiivia tunteita ja työntekijät kokivat erittäin tarpeellisena fyysisten kiinnipitotilanteiden käsittelyn jälkikäteen. Useimmilla työntekijöillä oli mahdollisuus käsitellä tilanteita sekä työpaikalla että vapaa-ajalla ja tyypillisimmin kiinnipitotilanteet käsiteltiin keskustelun avulla.
Tämä tutkimus täyttää päiväkotikontekstissa aiheesta tehdyn tutkimuksen tyhjiötä ja tuo esille sen, että käsitys lapsen fyysisestä kiinnipidosta vaihtelee laajasti päiväkodin työntekijöiden välillä. Lapsen fyysinen kiinnipitäminen herättää myös voimakkaita tunnekokemuksia työntekijöissä. Tätä tutkimusta voidaan hyödyntää päiväkodissa tietopakettina erityisesti silloin, kun päiväkodissa on fyysistä kiinnipitoa tarvitseva lapsi. Tutkimuksen teoreettista viitekehystä ja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää myös silloin, kun päiväkodit kirjoittavat omia ohjeistuksia lapsen fyysisen kiinnipidon toteuttamiselle valtakunnallisen ohjeistuksen vielä puuttuessa.
...
