Finnish EFL learners' size and depth of receptive vocabulary knowledge

Abstract

Sanasto-osaamisen tärkeys vieraan kielen oppimisessa ja hallitsemisessa on nykyään itsestäänselvää. Sanaston oppimista pidettiin kuitenkin pitkään toissijaisena, kun yleinen näkemys oli, että pelkkä kieliopin osaaminen mahdollistaa sujuvan kielenkäytön. Sanaston oppimiseen, opettamiseen ja tutkimiseen onkin kiinnitetty enemmän huomiota vasta muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana. Suomessa on tutkittu monia vieraan kielen oppimisen ja osaamisen osa-alueita ja tarjolla onkin paljon laadullista tietoa esimerkiksi opetusmenetelmistä ja yksilöiden oppimiseen vaikuttavista tekijöistä (ks. esim. Pietilä ja Lintunen (toim.) 2014). Määrällistä tutkimusta vieraan kielen oppimisesta ja erityisesti sanaston osaamisesta on kuitenkin tehty hyvin vähän. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli ottaa selvää suomalaisten yhdeksäsluokkalaisten sekä lukion toisen vuoden opiskelijoiden englannin kielen sanasto-osaamisesta. Tutkimus oli luonteeltaan määrällinen ja sen aineisto koostui yhteensä 130 oppilaan testituloksista, jotka analysoitiin erilaisia tilastollisia menetelmiä käyttäen. Osaamista tutkittiin reseptiivisen sanaston laajuutta ja syvyyttä arvioivien testien avulla, jotka suoritettiin kirjallisesti oppilaiden englannin kielen tunneilla. Sanaston laajuuden mittaamiseen käytettiin X-Lex-testiä, joka arvioi englannin 5000 yleisimmän sanan osaamista, kun taas Word Associates Test (WAT) mittaa sanaston syvyyttä kiinnittämällä huomiota synonyymien ja kollokaatioiden osaamiseen. Oppilaiden keskimääräistä sanaston osaamista arvioitiin ikäryhmittäin ja ikäryhmiä vertailtiin keskenään. Lisäksi tutkittiin sanaston laajuuden ja syvyyden välistä korrelaatiota ja yksittäistapauksina muutamia oppilaita, joiden oppimistausta erosi muista oppilaista. Tutkimuksesta selvisi, että kaksi vuotta vanhemmat oppilaat olivat selvästi nuorempia oppilaita edellä molemmilla sanasto-osaamisen osa-alueilla. Nuorempien oppilaiden sanaston laajuuden kasvu oli kuitenkin ollut suhteessa hieman nopeampaa. Molemmilla ryhmillä oli enemmän tietoa sanojen syntagmaattisista suhteista eli kollokaatioista kuin paradigmaattisista suhteista eli synonyymeista. Tulosten perusteella suomalaisten oppijoiden englannin sanaston laajuus on kasvanut sitten Takalan (1984) tutkimuksen ja on hyvällä tasolla muiden maiden englannin oppijoihin verrattuna. Jatkotutkimukselle on kuitenkin tarvetta, sillä tietoa tarvitaan niin eri ikäluokkien sanasto-osaamisesta kuin sanasto-osaamisen kehittymisestäkin.