Ongelmanratkaisua opinnäytteen äärellä - neuvot opinnäytteen ohjauksen vuorovaikutuksessa

Abstract

Artikkelini tarkastelee neuvomista opinnäytteen ohjauksessa. Lähden liikkeelle dilemmasta: useissa ohjauksen käytännöissä esiintyy runsaasti ammattilaisen antamia neuvoja, vaikka ohjausmääritelmissä neuvomista kehotettaisiin välttämään. Pyrin selvittämään, miksi näin on. Tarkastelen ohjauksen ja neuvomisen välistä suhdetta kokoamalla neuvoja koskevia institutionaalisen vuorovaikutuksen tutkimustuloksia erilaisissa ohjauksellisissa konteksteissa. Esitän tutkimustulosten yhteenvedon avulla koko- naisnäkemyksen siitä, mitä tehtäviä neuvot erilaisissa ohjauksellisissa tilanteissa toimittavat. Nostan esille kolme neuvojen käyttötapaa ja osoitan, että ne kaikki ovat käytössä myös opinnäytteen ohjauksessa. Opinnäytteen ohjauksessa on tarkoitus tukea ohjattavan työskentely- ja oppimisprosessia, vaikuttaa opinnäytetuotoksen laatuun ja suunnata sitä tieteellisten kriteerien nojalla. Tarkasteluni osoittaa, että neuvominen on keskeinen työskentelymuoto ja sidoksissa ohjauksen ydintehtäviin. Siinä on kuitenkin joitain riskitekijöitä ohjattavan toimijuuden kehittymisen kannalta. Pohdin runsaan neuvomisen rajoitteita erityisesti osallisuutta painottavan oppimisnäkemyksen kannalta. Tarkasteluni konkretisoi ohjauksen luonnetta toimijuutta tukevana pedagogisena työmuotona. Lisäksi se selkiyttää neuvojen ja ohjauksen ympärillä käytyä kiistelyä. Kysymys ”saako ohjauksessa neuvoa” muuntuu kysymyksiksi ”miten neuvoja käytetään ohjauksessa”, ”millaisia seuraamuksia neuvomisella voi olla” ja ”miten neuvomisen käytäntöjä voi kehittää”.