Pluralis i svenska : färdigheter och inlärningsstrategier hos åttondeklassare

Abstract

Tutkielma selvittää sitä, kuinka 8 – luokkalaiset osaavat ruotsin kielen monikkomuotoja lukuvuoden puolessa välissä ja minkälaisia oppimisstrategioita he käyttävät oikean monikkomuodon löytämiseksi. Myös käytetyn oppikirjan monikkojen esittämistä ja oppilaiden mahdollista deklaratiivista tietoa monikoista on analysoitu. Oppilaiden omia toiveita opetuksesta ja mielipiteitä oppikirjan monikoiden opetuksesta kuvataan. Monikkomuodot osataan paremmin epämääräisessä muodossa ja subjektina kuin määräisessä tai objektina. En-suvun oikeita nominaalifraaseja osattiin 16,7 % ja ett-suvun 10,8 %. Myös deklinaatiopäätteiden ja substantiivin määräisyyden tasolla en-suku oli helpompi. Indefiniitit nominaalifraasit osattiin noin 13 % tasolla, määräiset osittain huonommin tai paremmin. Tytöt olivat poikia parempia yleisesti kaikilla alueilla, mutta toinen poikaryhmä ohitti tytöt jossakin monikon osa-alueessa ja toisen poikaryhmän kaikissa osa-alueissa. Suurin virhekategoria, 39,9 % yhteensä kaikista vastauksista, oli käyttää yksikön määräistä tai epämääräistä muotoa monikkona. Seuraavaksi eniten käytettiin 3. ja 2. deklinaation päätteitä muissa taivutusluokissa. Tytöt käyttivät monikon oppimisessa eniten kielioppisääntöön pohjautuvaa deduktiota, pojat arvasivat monikon lauseen muista sanoista. Kuitenkin 87,8 % oppilaista ei frekvenssitaulukossa ilmoittanut koskaan käyttävänsä mitään oppimisstrategiaa monikon oppimisessa. Deklaratiivista tietoa löytyi vain muutamalta oppilaalta joissakin monikon osa-alueissa.