Communication apprehension in the EFL classroom : a study of Finnish and Finnish-Swedish upper secondary school students and teachers

Abstract

Tämä tutkimus käsitteli suomalaisten ja suomenruotsalaisten englannin kielen viestintäarkuutta kvantitatiivisesta ja kvalitatiivisesta näkökulmasta. Tarkoitus oli ensiksi selvittää, miten paljon eng. viestintäarkuutta koettiin yleisesti sekä eri tilanteissa, ja miten tutkitut ryhmät erosivat toisistaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin muutaman ennalta määritetyn taustamuuttujan korrelaatiota yleiseen viestintäarkuuteen. Viestintäarkuuden taustalla oleviin aspekteihin pureuduttiin neljän eri teeman kautta, jotka edustivat mahdollisia viestintäarkuuden syitä.

Kvalitatiivisessa osassa taas tutkittiin haastatteluin kuuden eri opettajan näkemyksiä viestintäarkuuden syistä ja vaikutuksista englannin luokassa. Lisäksi tiedusteltiin opettajien näkemyksiä viestintäarkuuden käsittelemisestä luokassa, ja näitä verrattiin kyselylomakkeessa kerättyihin oppilaiden näkemyksiin. Opettajista kolme oli suomalaisia ja kolme suomenruotsalaisia.

Tulokset osoittavat, että suomalaisten ja suomenruotsalaisten viestintäarkuus on keskitasoa. Sitä koettiin eniten ryhmä- ja esitelmöintitilanteissa. Tutkimukseen valitut aspektit taas koettiin viestintäarkuuden aiheuttajiksi vain vähäisesti. Virheiden tekoon liittyi voimakkain arkuuden tunne. Vaikka suomenruotsalaisilla oli keskimäärin hieman alempi arkuustaso, eivät erot olleet ratkaisevan merkittäviä. Miehet olivat vähemmän arkoja kuin naiset.

Opettajien näkemykset olivat pääosin yhteneviä. Viestintäarkuuden syiksi he näkivät toisaalta yksilön omat epävarmuudet, toisaalta luokan sosiaalisen ilmapiirin. Luokassa arkuus näkyi välttelykäyttäytymisenä ja fyysisinä oireina. Arkuutta hallittiin mm. luokkailmapiiriä, istumajärjestystä ja työtapoja muokkaamalla.