Vieraiden kielten oppiminen ei rajoitu pelkästään kouluun ja opettajan järjestämään toimintaan, vaan kieliä opitaan myös muissa yhteyksissä, esim. perheen parissa. Sosiokulttuurinen oppimisteoria, joka toimii tämän pro gradu -tutkielman taustateoriana, painottaa vanhempien ja lapsen välisen vuorovaikutuksen sekä oppijan tekijyyden tärkeyttä oppimisessa.
Vanhempien tuesta tehdyt tutkimukset osoittavat, että vanhempien tuki on tärkeää ja hyödyllistä lastensa oppimisessa etenkin motivaation ja koulumenestyksen kannalta. Vanhempien tukea lastensa kielten oppimisessa ei ole Suomessa kuitenkaan tutkittu.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten vanhemmat tukevat 5./6.-luokalla olevien lastensa englannin ja saksan kielen oppimista. Vanhempien käsityksiä kartoitettiin yhdeksän puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin, minkä jälkeen aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin sekä tekijyyden analyysin keinoin. Analyysios
uudessa selvitettiin vanhempien käyttämiä tukimuotoja, mahdollisia eroja tuessa englannin ja saksan välillä sekä vanhempien, lapsen ja opettajan tekijyyttä lapsen oppimisessa.
Tutkimustulokset osoittivat, että vanhemmat tukivat lapsiaan monin eri tavoin. Vanhemmat pitivät sanojen kyselyä sekä kotiläksyissä, kieliopissa ja kokeisiin valmistautumisessa tapahtuvaa auttamista perinteisinä tuenmuotoina. Kaikki vanhemmat eivät kokeneet tukevansa lapsensa kielenoppimista, mikäli he tukivat jollakin toisella tapaa, esim. tarjoamalla mahdollisuuksia autenttisiin kielenkäyttötilanteisiin sekä kotimaassa että ulkomaan lomamatkoilla. Vanhemmat pitivät töidensä ja englannin yleisyyden takia englannin osaamista tärkeämpänä kuin saksan. Siitä syystä he myös tukivat englannin oppimista enemmän. Englantia käytettiin ja kuultiin kotona saksaa enemmän. Saksankielistä oppimateriaalia löytyi kotoa myös vähemmän.
Vanhempien tekijyys näyttäytyi monella tapaa. Vanhemmat olivat aktiivisia tukijoita lastensa oppimisessa. Vanhempien ajatukset heidän tukensa hyödyllisyydestä edistivät heidän tekijyyttänsä, kun taas vanhempien kielitaidottomuus, koettu osaamattomuus tuen suhteen ja ajanpuute haittasivat sitä. Lasten tekijyys oli itsenäistä, yhteistyötä kaipaavaa tai vastustavaa. Itsenäiset lapset eivät kokeneet tarvitsevansa vanhempiensa apua eivätkä usein pyytäneet sitä, kun taas yhteistyötä kaipaavat lapset toimivat päinvastoin. Vastustavat lapset torjuivat vanhempien tarjoaman tuen. Vanhemmat eivät puhuneet opettajan tekijyydestä haastatteluissa paljoakaan. Vähäinen yhteydenpito vanhempien ja opettajan välillä tapahtui Wilma-portaalin kautta.
...
