'Practice makes perfect' : learning to learn in secondary school EFL textbooks

Abstract

Tutkielman tarkoituksena oli selvittää oppimaan oppimisen näkyminen yläkoulun englannin kielen oppikirjoissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten ja missä yhteyksissä oppimaan oppiminen tuli esille ja mitä kielitaidon osa-alueita painotettiin. Oppimaan oppimista on tutkittu Euroopassa ja Suomessa parina viime vuosikymmenenä. Hautamäki määrittää oppimaan oppimisen uskomuksiin ja taitoihin. Uskomuksia voivat liittyä oppijaan itseen tai ympäristöön. Taitoihin liittyvät oppimisstrategiat, ongelman ratkaisukyvyt sekä sosiaaliset taidot. Tutkimuksessa analysoitiin kahta yläkoulun 7.-luokan A-englannin oppikirjasarjaa. Aineistoa lähestyttiin kvalitatiivisesti sisällönanalyysin kautta. Aineisto lajiteltiin oppimaan oppimisen teorian ja kielitaidon osa-alueiden mukaan eri kategorioihin. Tulokset osoittivat, että oppimaan oppiminen näkyi oppikirjoissa jonkin verran, mutta kokonaisvaltaisia ja kaikenkattavia ohjeita oppilaille ei kumpikaan kirjasarja tuottanut. Kaikkia kielitaidon osa-alueita ei ollut painotettu tasapuolisesti. Oppimaan oppimisen neuvot keskittyivät lähinnä ohjeistamaan oppilasta siitä, miten sanoja voi oppia paremmin, mutta esimerkiksi lukustrategiat jäivät vähemmälle tai kokonaan pois. Tulokset herättivät pohdinnan siitä, että oppimaan oppimisen integrointiin oppikirjoihin yläkouluissa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, samoin itsearviointien suunnitteluun. Ilmiötä tulisi mielestäni tutkia enemmän ja tutkimuksessa heräsikin ajatus ilmiön tutkimisesta oppilaan näkökulmasta eli miten he kokevat kirjan sisältämät neuvot.