Vieraiden kielten opettaminen on vuosikymmenten myötä muuttunut yhä kommunikatiivisempaan suuntaan ja oppimisteorioissa on alettu kritisoimaan kielioppikeskeisyyttä, minkä myötä kielten opetuksen keskiöön on jo vuosien ajan ollut nousemassa kulttuuri ja kulttuurien välinen viestintä. Yhä useammat tutkijat ja kielenopetuksen asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kulttuuri kuuluu olennaisena osana kielten opetukseen ja tämä onkin otettu huomioon myös uusimpien opetussuunnitelmien laadinnassa. OPS:n suuntaviivoja noudattavia kielten oppikirjoja kohtaan on täten muodostunut uusia odotuksia: niiden oletetaan tukevan myös oppilaiden kulttuurien välisen kompetenssin kehittymistä. Koska oppikirjoilla on aina ollut keskeinen asema Suomen koulujärjestelmässä, on niitä vuosien saatossa tutkittu monesta eri näkökulmasta keskittyen kuitenkin aina yhden kielen oppikirjoihin kerrallaan. Tässä tutkimuksessa otettiin tarkasteluun sekä englannin että ruotsin kielen uusimmat lukion oppikirjasarjat ja ver
rattiin niiden kulttuurisisältöjä.
Tutkimuksen lähtökohdaksi muodostuivat Lukion opetussuunnitelman perusteista nousevat kulttuurin opetuksen suuntaviivat, jotka muistuttavat toisiaan suurilta osin sekä englannin että ruotsin kielessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaista tietoa oppikirjat sisältävät kohdemaiden kulttuureista sekä miten paljon kulttuurisisällöt eroavat toisistaan, kun vertaillaan englannin ja ruotsin oppikirjoja. Molemmat analysoitavat oppikirjasarjat olivat Otavan julkaisemia ja ne on painettu uusimman LOPSin julkaisemisen jälkeen. Tutkimusmenetelmänä oli sisällön analyysi. Jokainen kirjasarjojen kirja käytiin järjestelmällisesti läpi ja niistä löytyneet kulttuurielementit sijoitettiin kymmenestä kulttuurikategoriasta koostuvaan luokitteluun, joka muodostettiin Byramin ja Karjalan ehdotelmien pohjalta. Lopuksi kaikki luokittelun kategoriat vertailtiin kahden kielen välillä niin, että erot ja yhtäläisyydet englannin ja ruotsin kielten oppikirjojen kulttuurisisällöissä tulivat esille.
Tutkimus osoitti, että Open Road-kirjasarjan kulttuurisisältö oli pirstaleisempi eikä tarjonnut yhtä hyvää käsitystä englantia äidinkielenään puhuvien ihmisten arjesta kuin Galleri-kirjasarja ruotsia äidinkielenään puhuvista. Gallerin kulttuurikuvaus oli laajempi ja antoi yksityiskohtaisemman kuvan ruotsalaisesta ja suomenruotsalaisesta kulttuurista. Molemmissa kirjasarjoissa ns. korkeakulttuuri sekä turistinäkökulma olivat selvästi tehneet tilaa ns. syväkulttuurille, eli tavallisten ihmisten arjelle, mielipiteille, uskomuksille ja tavoille sekä tottumuksille vaikkakin musiikki, taide ja kirjallisuus dominoivat etenkin varsinaisten kulttuuri-kurssien kirjojen sisältöä. Varsinkin Open Roadin heikkoutena oli, etteivät kirjat tukeneet opiskelijoiden kulttuurienvälisen ymmärryksen ja -kompetenssin kehitystä, toisin kuin Galleri, ja että Open Road keskittyi, kuten monet edeltäjänsä, kahden pääkulttuurin, Britannian ja Yhdysvaltojen, kuvailemiseen.
...
