Grammar instruction in Finnish upper secondary school EFL textbooks

Kieliopin opettaminen on aina ollut iso osa kielten opetusta ja nykyäänkin kielioppi nähdään osana laajempaa kommunikatiivista kompetenssia. Näkemyksiä siitä, kuinka kielioppia tulisi opettaa on runsaasti, mutta nykyään suositellaan perinteisempien suuntausten sijaan kommunikatiivisempaa ja toiminallisempaa oppimista. Kieltenopettajat kuitenkin usein tukeutuvat oppikirjoihin jolloin ne vaikuttavat oppilaiden kielen kehitykseen ja niiden sisältöä myös kieliopin osalta olisi hyvä tarkastella. Tutkielman tavoitteena oli selvittää millaisia metodologisia vaihtoehtoja ja tehtävätyyppejä lukion oppikirjat hyödyntävät englannin kieliopin opetuksessa. Aineisto koostui viidestä oppikirjasta, jotka olivat kolmesta eri kirjasarjasta ja analyysimetodina käytettiin sisältöanalyysiä. Kirjoista analysoitiin kieliopin esittämistapoja, esimerkkejä ja tehtäviä lauseenvastikkeiden ja muodollisen subjektin osalta. Tutkitut oppikirjat olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Esimerkit ovat pääsääntöisesti irrallisia lauseita ja autenttiset tekstit sekä puhekieli puuttuvat. Kielioppi esitetään sääntöinä vaikkakin rakenteiden lisäksi käyttöä ja merkitystä selitetään odotettua enemmän. Tästä huolimatta tehtävistä puolet ovat mekaanisia rakenteisiin keskittyviä erityisesti lauseenvastikkeiden kohdalla. Suurin osa tehtävistä on myös perinteistä kohdennettua tuottamista käännösten tai lausemuunnosten muodossa ja vapaamuotoisemmat, kommunikatiivisemmat ja yleisesti ottaen monisyisemmät tehtävät puuttuvat lähes täysin. Kielioppiasioiden välisistä eroista selkein oli, että muodollinen subjekti esitettiin huomattavasti lyhyemmin kuin lauseenvastikkeet ja yhdessä kirjasarjassa sitä ei opetettu lainkaan erillisenä kielioppiasiana.