OPISKELIJOIDEN KOKEMUKSIA: Yliopiston kieltenopetus – matkani kohti omaa tulevaisuuttani

Abstract

Tämä lukuvuosi alkoi niin tavanomaisesti, kuin se toista yliopistovuottaan aloittavalla kandivaiheen psykologian opiskelijalla vain voi. Toinen vuosi tulisi varmasti sujumaan samalla tavoin kuin edellinenkin. Odotinkin tallustelevani luennolta toiselle sen enempiä pohdiskelematta ja tavoittelematta – tai no, onhan valmistuminenkin tavoite. Ensimmäinen yliopistovuoteni oli jo osoittanut, että miten pelottavan helppoa itsensä onkaan unohtaa kasvottomaksi osaksi luentoa seuraavaa ihmismassaa, jossa ketään ei erityisemmin kiinnosta muiden mielipiteet ja näkemykset. Olin kuitenkin väärässä. Syyskuun alussa kesälomalta palaillessani minulla ei ollut vielä aavistustakaan siitä, että lukuvuoden puoleen väliin mennessä olen tehnyt oman tieteellisen tutkimukseni, joka on hyväksytty Puolassa järjestettävään kongressiin ja että olen aikeissa julkaista tutkimukseni alan kansainvälisessä lehdessä. En myöskään aavistanut, että saisin tilaisuuden olla muutamien harvojen opiskelijoiden joukossa puhumassa Jyväskylän Yliopiston Kielikampus-seminaarissa, unohtamatta keväällä alkavaa työskentelyä kurssiassistenttina akateemisen englannin kielen kurssilla. Kysymys kuuluukin, mitä tuossa välillä tapahtui?