Tiivistelmä. Sutinen, Jenni. 2011. Kasvatusajattelun ja - käytänteiden tarkastelua Suomen ja Japanin varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatustieteen pro gradu - tut-kielma. Kasvatustieteiden laitos. Jyväskylän yliopisto. 105 sivua + liitteet.
Tässä laadullisessa vertailevassa tutkimuksessa tarkasteltiin Suomen ja Japanin varhaiskas-vatusta dokumenttiaineistojen avulla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä kahden eri maan varhaiskasvatuksesta voidaan nähdä. Tutkimuksessa tar-kasteltiin varhaiskasvatuksen ja lastentarhanopettajakoulutuksen opetussuunnitelmia sekä aiempaa tutkimustietoa japanilaisesta ja länsimaisesta varhaiskasvatuksesta laadun, asian-tuntijuuden ja kasvatuksen perustan näkökulmista.
Aineisto koostui Suomen ja Japanin varhaiskasvatuksen ja lastentarhanopettajakoulutuksen opetussuunnitelmista sekä aihealueen aiemmasta japanilaisista ja länsimaisista tutkimusar-tikkeleista. Osa aineistosta oli japaninkielistä ja se käännettiin engla
nniksi. Sisällönanalyy-sissa ja meta-analyysissa aineistoa lähestyttiin osittain valmiin käsitteistön avulla pohjautuen Hujalan, Parrilan, Lindbergin, Nivalan, Tauriaisen ja Vartiaisen (1999) laatimiin var-haiskasvatuksen laatutekijöihin sekä Karilan ja Nummenmaan (2001) esittämiin päiväkoti-työn osaamisalueisiin. Pääluokkien sisällä analyysi oli kuitenkin aineistolähtöistä.
Tulokset osoittivat, että suomalaisen lastentarhanopettajakoulutuksen opetussuunnitelmat tähtäävät laaja-alaiseen teoreettiseen osaamiseen, ammatillisuudessa kasvamiseen sekä yh-teisölliseen kasvatuksen toimintatapaan. Japanilaisen lastentarhanopettajakoulutuksen ope-tussuunnitelmien lähtökohtana on käytännönläheinen varhaiskasvatustyön osaaminen, itse-näinen toimintatapa sekä omaan rajattuun osaamisalueeseen perustuva perinteinen opettaja-orientaatio. Varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmien perusteella vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö näyttäytyi Japanissa neuvovana ja ohjaavana ja Suomessa kumppanuuteen pe-rustuvana. Japanissa varhaiskasvatuksen toiminnan lähtökohtana on ympäristön avulla kas-vattaminen ja aikuisen epäsuora ote kasvatukseen ja opetukseen. Asenne- ja emootiotasolla kasvattaminen nähdään olennaisena ja lapsuutta halutaan vaalia ja varjella. Japanilaisessa varhaiskasvatuksessa näkyy selkeästi fröbeliläiset vaikutteet. Kasvatusfilosofia perustuu yhteisöllisyyteen ja sosiaalistamiseen. Suomessa varhaiskasvatuksen ytimenä on aikuisten ja lasten välinen vuorovaikutuksellinen toiminta, jossa lasten osallisuus nähdään tärkeänä. Suomalainen kasvatusfilosofia pohjautuu yksilöllisyyden merkityksen korostamiseen. Mo-lempien maiden varhaiskasvatuksessa lapsilähtöinen toiminta ¬ leikki, aktiivisuus, ongel-manratkaisu ja pohtiminen¬ nähdään kasvatuksen ja opetuksen toiminnan muotoina.
...
