Suomalaisnuorten arjessa englanninkieliset tekstit ja kielenkäyttötavat ovat yleisiä. Nuorisokulttuuri on kansainvälistä ja sen yhteinen kieli on entistä useammin englanti. Uuden teknologian kehittymisen myötä monimediaiset ja monikulttuuriset englanninkieliset tekstiympäristöt ovat entistä useammin osa nuorten arkea. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten hyödyllisinä englannin oppimisen kannalta kahdeksasluokkalaiset nuoret kokevat erilaiset tekstikäytännöt koulun ulkopuolella arkitodellisuudessaan. Tutkimuksessa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitkä koulun ulkopuoliset tekstikäytännöt tukevat englannin oppimista? 2) Millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja oppilaiden ja oppilasryhmien välillä ilmenee? 3) Mikä oppilaita motivoi eri käytännöissä? 4) Millaista englantia oppilaat kokevat oppivansa vapaa-ajan käytännöistä? Tutkimus kiinnitetään teoreettisesti informaaliseen oppimiseen ja sosiokulttuuriseen näkemykseen tekstikäytännöistä. Metodologisesti tutkimusteht
ävää lähestytään kahta eri metodia yhdistäen. Päämetodina käytettiin oppilaskyselyä, johon yhden koulun kaikki kahdeksasluokkalaiset (78 oppilasta) vastasivat. Tämän aineiston perusteella vastataan kahteen ensimmäiseen tutkimuskysymykseen. Kyselyaineisto analysoitiin tilastollisesti. Ryhmittelyanalyysin perusteella valittiin 10 oppilasta haastatteluun, jonka tarkoituksena oli tarkentaa ja valottaa oppilaiden kokemuksia ja vastata kahteen viimeiseen tutkimuskysymykseen. Haastatteluaineistoa tarkastellaan laadullisesti.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että nuorten sekä kiinnostavimmiksi että englannin oppimisessa hyödyllisimmiksi kokemat tekstikäytännöt ovat monimediaisia, viihteellisiä ja sosiaalista kanssakäymistä mahdollistavia. Erityisesti television, elokuvien, Youtube-videoiden katselu sekä musiikin kuuntelu, pelailu sekä netissä ja kasvokkain keskustelu koetaan hyödyllisimmiksi. Perinteisiä painettuja tekstejä luetaan harvoin. Eroja ilmenee jonkin verran tyttöjen ja poikien sekä eri tasoilla englantia osaavien ja eri tavoin asennoituvien nuorten kokemuksissa. Oppilaista erottuu myös erilaisia osaryhmiä, joiden kiinnostuksen kohteet ja oppimiskokemukset vaihtelevat: TV:n ja videoiden katselijoita, pelaajia, nettikeskustelijoita ja kasvokkain juttelevia sekä monimedia-aktiiveja. Oppilaat kokivat oppivansa eniten englanninkielisistä elokuvista, peleistä ja keskusteluista arkipäivän ja nuorten käyttökieltä, ääntämistä, erityissanastoa, lauserakenteita sekä kielen käytön erilaisia mahdollisuuksia. Kirjoja lukevat tytöt, jotka olivat useimmiten monimedia-aktiiveja, oppivat myös kirjoittamista, kirjakieltä ja oikeinkirjoitusta. Vain kirjojen, uutisten ja ohjeiden lukemisen hyödylliseksi kokemisella oli yhteyttä englannin kouluarvosanaan, mikä herättää pohtimaan kouluopetuksen painotuksia, uusia opetuskäytäntöjä ja jatkotutkimushaasteita.
...
