| dc.description.abstract | Viestintä ja erityisesti kirjallinen viestintä ovat tärkeä osa päivittäistä elämää. Tekstit kuuluvat niin opiskeluun
ja työhön kuin vapaa-aikaankin. Monet vaihtavat kirjoitettuja viestejä esimerkiksi internetissä – yhä
kansainvälisemmässä maailmassa myös vieraalla kielellä. Onnistunut kirjallinen viestintä edellyttää monenlaisia
taitoja. Kirjoittajan on osattava ottaa huomioon muun muassa tekstin tavoite, aihe, genre, lukijat ja kieltä
ympäröivä viestintäkulttuuri. Lisäksi hänen täytyy käyttää kieliopillisesti ja sanastollisesti ymmärrettävää
ja tilanteeseen sopivaa kieltä. Valmis teksti on paitsi viestinnällinen myös tehokas, sillä se täyttää sille asetetun
viestintätavoitteen. Tehokasta viestintää on harjoiteltava, etenkin vieraissa kielissä. Kirjoittamisen opetus
sisältyy myös Lukion opetussuunnitelman perusteiden 2003 vieraiden kielten vaatimuksiin ja tavoitteisiin.
Samojen tavoitteiden täytyy heijastua käytettävissä oppimateriaaleissa. Tutkin työssäni, opettavatko neljä
valitsemaani oppikirjaa – kaksi ranskan, kaksi englannin kirjaa – oppijoita kirjoittamaan viestinnän näkökulmasta
tehokkaita tekstejä ja miten, sekä onko ranskan ja englannin oppikirjojen välillä eroja näiden kysymysten
suhteen. Tutkimuksessani siis tarkastelen ja vertaan oppikirjojen viestinnällisyyttä. Tutkin ainoastaan
kirjojen kirjoitustehtäviä ja kirjojen tarjoamia ohjeita erilaisten tekstien laatimisesta. Tutkimus perustuu oppikirjojen tehtävätyyppeihin ja niiden analyysiin eri teemojen avulla.
Tutkimuksestani selviää, että oppikirjojen tehtävät opettavat kyllä kirjoittamaan kohdekielillä, mutta tehtävien
viestinnällisyys vaihtelee huomattavasti. Yleisesti voidaan sanoa, että kirjat sisältävät yhteensä 17 tehtävätyyppiä
ja niiden muunnoksia, toisin sanoen, useita erilaisia tapoja opettaa kirjoittamista. Kaikkien tehtävien
ensisijainen tavoite ei kuitenkaan ole kirjoittamisen opettaminen, ja kirjoittamisen oppiminen onkin lähinnä
”sivutuote”, mikä tavallaan heikentää tämän kyvyn opetuksen laatua. Usein tehtävät voisivat myös vaatia
pidempien yksiköiden, kuten kokonaisten tekstien, kirjoittamista ja varsinaista tuottamista. Näin kirjoittamisen
opetus ei keskittyisi pääasiassa lyhyiden, erillisten yksiköiden tuottamiseen ja mahdollisesti kopioimiseen
– koulun ulkopuolisessa elämässä oppijat tarvitsevat monipuolisia taitoja. Lisäksi tutkimus osoittaa, että
vaikka ainekirjoitustehtävät ottavatkin jossain määrin huomioon viestinnällisten tekstien kirjoittamisen kannalta
tärkeitä tekijöitä, näiden tekijöiden alueelta voisi antaa enemmän ohjeita, jotta oppijat tietäisivät, mitä
heidän todella tulisi harjoitella. Vertailun perusteella taas voidaan sanoa, että erityisesti ainekirjoitustehtävien
ja kirjoitusohjeiden suhteen englannin kielen kirjat ovat viestinnällisempiä, kun taas muuten oppikirjat ovat
miltei samalla tasolla: jokaisella kirjalla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mikä tekee vertailusta vaikeaa.
Eroja voidaan mahdollisesti selittää viittaamalla englannin ja ranskan oppikirjojen erilaiseen markkinatilanteeseen
tai esimerkiksi näiden kielten oppijoiden erilaiseen taitotasoon. | |
