L'entrainement à la production écrite dans des manuels de français et d'anglais : un point de vue communicationnel

Abstract

Viestintä ja erityisesti kirjallinen viestintä ovat tärkeä osa päivittäistä elämää. Tekstit kuuluvat niin opiskeluun ja työhön kuin vapaa-aikaankin. Monet vaihtavat kirjoitettuja viestejä esimerkiksi internetissä – yhä kansainvälisemmässä maailmassa myös vieraalla kielellä. Onnistunut kirjallinen viestintä edellyttää monenlaisia taitoja. Kirjoittajan on osattava ottaa huomioon muun muassa tekstin tavoite, aihe, genre, lukijat ja kieltä ympäröivä viestintäkulttuuri. Lisäksi hänen täytyy käyttää kieliopillisesti ja sanastollisesti ymmärrettävää ja tilanteeseen sopivaa kieltä. Valmis teksti on paitsi viestinnällinen myös tehokas, sillä se täyttää sille asetetun viestintätavoitteen. Tehokasta viestintää on harjoiteltava, etenkin vieraissa kielissä. Kirjoittamisen opetus sisältyy myös Lukion opetussuunnitelman perusteiden 2003 vieraiden kielten vaatimuksiin ja tavoitteisiin. Samojen tavoitteiden täytyy heijastua käytettävissä oppimateriaaleissa. Tutkin työssäni, opettavatko neljä valitsemaani oppikirjaa – kaksi ranskan, kaksi englannin kirjaa – oppijoita kirjoittamaan viestinnän näkökulmasta tehokkaita tekstejä ja miten, sekä onko ranskan ja englannin oppikirjojen välillä eroja näiden kysymysten suhteen. Tutkimuksessani siis tarkastelen ja vertaan oppikirjojen viestinnällisyyttä. Tutkin ainoastaan kirjojen kirjoitustehtäviä ja kirjojen tarjoamia ohjeita erilaisten tekstien laatimisesta. Tutkimus perustuu oppikirjojen tehtävätyyppeihin ja niiden analyysiin eri teemojen avulla.

Tutkimuksestani selviää, että oppikirjojen tehtävät opettavat kyllä kirjoittamaan kohdekielillä, mutta tehtävien viestinnällisyys vaihtelee huomattavasti. Yleisesti voidaan sanoa, että kirjat sisältävät yhteensä 17 tehtävätyyppiä ja niiden muunnoksia, toisin sanoen, useita erilaisia tapoja opettaa kirjoittamista. Kaikkien tehtävien ensisijainen tavoite ei kuitenkaan ole kirjoittamisen opettaminen, ja kirjoittamisen oppiminen onkin lähinnä ”sivutuote”, mikä tavallaan heikentää tämän kyvyn opetuksen laatua. Usein tehtävät voisivat myös vaatia pidempien yksiköiden, kuten kokonaisten tekstien, kirjoittamista ja varsinaista tuottamista. Näin kirjoittamisen opetus ei keskittyisi pääasiassa lyhyiden, erillisten yksiköiden tuottamiseen ja mahdollisesti kopioimiseen – koulun ulkopuolisessa elämässä oppijat tarvitsevat monipuolisia taitoja. Lisäksi tutkimus osoittaa, että vaikka ainekirjoitustehtävät ottavatkin jossain määrin huomioon viestinnällisten tekstien kirjoittamisen kannalta tärkeitä tekijöitä, näiden tekijöiden alueelta voisi antaa enemmän ohjeita, jotta oppijat tietäisivät, mitä heidän todella tulisi harjoitella. Vertailun perusteella taas voidaan sanoa, että erityisesti ainekirjoitustehtävien ja kirjoitusohjeiden suhteen englannin kielen kirjat ovat viestinnällisempiä, kun taas muuten oppikirjat ovat miltei samalla tasolla: jokaisella kirjalla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mikä tekee vertailusta vaikeaa. Eroja voidaan mahdollisesti selittää viittaamalla englannin ja ranskan oppikirjojen erilaiseen markkinatilanteeseen tai esimerkiksi näiden kielten oppijoiden erilaiseen taitotasoon.