Maajoukkuetason kestävyysurheilijoiden ravintoanalyysi yleisurheilussa

Abstract

Optimaalisella ruokavaliolla voidaan vaikuttaa urheilijan suorituskykyyn sekä suorituksesta palautumiseen.Riittävän kokonaisenergiansaannin lisäksi on varmistettava riittävä hiilihydraattien, proteiiniensekä mikroravintoaineiden saanti. Lisäenergiantarpeen täyttämisen tulisi tapahtua etupäässähiilihydraattipitoisia ruoka-aineita nauttimalla. (American College of Sports Medicine ym., 2000;Hawley ym., 1995.) Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää yleisurheilun maajoukkuetasonkestävyysurheilijoiden ravintotottumuksia ruokapäiväkirjan avulla sekä päivittäisen kokonaisenergianja ravintoaineiden saannin suhdetta arvioituun energiankulutukseen sekä harjoittelu- ja suorituskykymuuttujiinviiden päivän seurantajakson aikana.Koehenkilöinä tutkimuksessa oli 14 yleisurheilun kestävyyslajien maajoukkueurheilijaa, seitsemänmiestä ja naista. Ruokapäiväkirjoista tarkasteltiin keskimääräisesti kokonaisenergian sekä energiaravintoaineidenja mikroravintoaineiden saantia sekä päivittäisten ateriointikertojen määrää. Harjoituspäiväkirjoistatarkasteltiin harjoituskertojen, kilometrien ja tuntien määtiä. Fyysiseen suorituskykyynliittyen tarkasteltiin koehenkilöiden 800 m ja 1500 m ennätysaikoja. Lisäksi tarkasteltiinravintoaineiden saannin yhteyksiä harjoittelu- ja suorituskykymuuttujiin.Kokonaisenergiansaanti oli naisilla 2312 ± 378 kcal/vrk ja miehillä 2868 ± 640 kcal/vrk, ja se jäikinreilusti alle Pohjoismaisten ravitsemussuositusten (1989) sekä absoluuttisena saantina että painokiloakohti ilmoitettuna. Hiilihydraattien saanti jäi yleisesti liian alhaiseksi molemmilla sukupuo-Proteiinin saanti oli suositusten mukaista sekä miehillä että naisilla. Naisten rasvan saanti olisuositusten ylärajoilla, mutta miesten rasvan saanti oli huomattavasti suosituksia suurempaa. Mikroravintoaineidensaanti oli miehillä riittävää verrattuna Pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin, janaisillakin puutteita esiintyi vain D-vitamiinin saannissa. Naisilla hiilihydraattien saanti (g/kg)(p<0,05) sekä osuutena kokonaisenergiansaannista (p<0,01) oli merkitsevästi suurempaa kuin miehillä.Proteiinin saanti oli lähes samanlainen sukupuolesta riippumatta. Rasvojen saanti oli miehillämerkitsevästi suurempaa sekä absoluuttisena saantina (g) että osuutena kokonaisenergiansaannista(p<0,01). Miesten ja naisten välillä ei ollut merkitseviä eroja minkään mikroravintoaineen saannissa.Miehillä oli nähtävissä suuremman kokonaisenergiansaannin ja suuremman harjoittelutuntien,kilometrien sekä kertojen määrän välinen yhteys. Miehillä hiilihydraattien saanti (g/kg) korreloipositiivisesti harjoittelukilometrien (r=0,78) ja tuntien (r=0,82) kanssa (p<0,05). Kokonaisenergiansaanti(kcal/kg/vrk) korreloi miehillä negatiivisesti 1500 m ennätyksen (r=-0,90) ja naisilla 800 mennätyksen (r=-0,91) kanssa (p<0,05). Miehillä hiilihydraattien saanti (g/kg) korreloi negatiivisesti1500 m ennätyksen kanssa (r=-0,82), ja naisilla puolestaan oli rasvan saannin (g/kg) ja 800 m ennätyksenvälillä negatiivinen korrelaatio (r=-0,88) (p<0,05).Tämän tutkimuksen perusteella voidaankin todeta, että kestävyysurheilijoiden osalta on syytä korostaariittävän kokonaisenergiansaannin merkitystä harjoittelun ja fyysisen suorituskyvyn optimoijana.Myös hiilihydraattien merkitystä lihasten glykogeenivarastojen täydentämisessä on tuotavaesille ja muistettava, että monipuolista ruokavaliota noudatettaessa ja kokonaisenergiansaanninollessa riittävällä tasolla myös mikroravintoaineiden saanti on yleensä riittävää. Urheilijoiden tulisikinsaada ravitsemusneuvontaa etenkin harjoittelu- ja kilpailukauden optimaaliseen ruokavalioon,ruokailun rytmittämiseen ja ravintovalmisteiden käyttöön liittyen.