Yhdistetyn kestävyys- ja voimaharjoittelun vaikutukset kestävyys- ja hermolihasjärjestelmän suorituskykyyn naisilla

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia yhdistetyn kestävyys- ja voimaharjoittelun tyypin vaikutusta suorituskyvyn kehittymiseen naisilla. Tutkimuksessa tarkkailtiin kolmea ryhmää, joista kaksi harjoittelivat kaksi kertaa viikossa tehden yhdessä harjoituksessa kestävyys- ja voimaharjoituksen eri järjestyksissä (kestävyys- ja voimaharjoitus E+S sekä voima- ja kestävyysharjoitus S+E) ja joista yksi harjoitteli neljä kertaa viikossa vuorotellen kestävyyttä ja voimaa (E/S). Päätarkoituksena oli selvittää kehittääkö samassa harjoituksessa tehty yhdistetty harjoittelu samalla tavalla kestävyys- ja hermolihasjärjestelmän suorituskykyä kuin eri päivinä tehty harjoittelu. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää kehittääkö samassa harjoituksessa tehty yhdistetty harjoittelu samalla tavalla sekä kestävyys- että hermolihasjärjestelmän suorituskykyä. Tutkittavat olivat aiemmin harjoittelemattomia naisia, n=41 (E+S n=14, S+E n=12 ja E/S n=15). Ennen harjoittelun aloittamista suoritettiin alkumittaukset, joita seurasi 12 viikon harjoittelujakso, jonka jälkeen suoritettiin jälleen mittaukset. Tässä tutkimuksessa tutkittiin maksimaalista hapenottokykyä (VO2max), hapenkulutusta (VO2) 75 ja 100 watin tehoilla taloudellisuuden arvioimiseksi, maksimivoimaa isometrisessä jalkaprässissä sekä yhden toiston maksimitestiä (1RM) jalkaprässissä kestävyys- ja hermolihasjärjestelmän suorituskyvyn muutosten arvioimiseksi. Kaikki ryhmät kehittivät tilastollisesti merkitsevästi VO2max:a sekä maksimivoimaa isometrisessä jalkaprässissä ja 1RM:a jalkaprässissä. Taloudellisuus ei kehittynyt tilastollisesti merkitsevästi. VO2max kehittyi tilastollisesti merkitsevästi enemmän E/S -ryhmällä verrattuna E+S (p=0.040*) ja S+E (p=0.038*) -ryhmiin. Prosentuaalisesti E+S -ryhmä kehitti VO2max:a 7,26 %, S+E 6,81 % ja E/S 16,71 %. Muiden muuttujien osalta ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Maksimivoima isometrisessä jalkaprässissä kehittyi keskimäärin E+S -ryhmällä 6,25 %, S+E -ryhmällä 17,82 % ja E/S -ryhmällä 14,04 %. 1 RM jalkaprässi kehittyi keskimäärin E+S 9,25 %, S+E 10,63 % ja E/S 15,57 %. Näyttää olevan niin, että eri päivinä tehty yhdistetty harjoittelu on tehokkainta kestävyys- ja hermolihasjärjestelmän suorituskyvyn kehittämisessä. Tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä löydettiin kuitenkin vain maksimaalisessa hapenottokyvyssä. Samassa harjoituksessa suoritetun yhdistetyn harjoittelun järjestyksellä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa, mutta muutosprosentteja tutkiessa näyttäisi siltä, että ensin harjoitettava suorituskyky saattaa muuttua enemmän.