Tapaustutkimus ikääntyvästä ihmisestä sosiaalihuollon palvelujärjestelmässä

Abstract

Tutkielman tehtävänä oli muodostaa kuvailevan tapaustutkimuksen avulla kuva haavoittuvassa asemassa olevan iäkkään ihmisen oikeuksista ja asemasta sosiaalihuollon palvelujärjestelmässä. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella, miten sosiaalihuollon palvelujärjestelmän toiminta vaikuttaa haavoittuvassa asemassa olevan iäkkään oikeuksien ja aseman toteutumiseen. Tutkielman näkökulma keskittyi ihmisoikeuksiin, sillä ne määrittelivät, miten haavoittuvassa asemassa olevien iäkkäiden oikeudet ja asema toteutuivat sosiaalihuollon palvelujärjestelmässä.

Tutkielmassa käytetty aineisto saatiin haavoittuvassa asemassa olevan iäkkään edunvalvontavaltuutettuna toimineelta omaiselta. Ajanjakso aineistossa oli 2019-2023. Tapaustutkimus kuvasi haavoittuvassa asemassa olevan iäkkään ihmisen viimeisiä elinvuosia keskittyen erityisesti tilanteisiin, missä edunvalvontavaltuutetun roolissa toiminut omainen oli ottanut kantaa tai toiminut omaisensa oikeuksien ja aseman toteutumiseksi. Lisäksi tutkielmassa tuli ilmi edunvalvontavaltuutetun pohdintoja sosiaalihuollon palvelujärjestelmän rakenteista. Tuloksena aineistosta nousi neljä pääteemaa, jotka kuvasivat haavoittuvassa asemassa olevan iäkkään oikeuksien ja aseman toteutumista sosiaalihuollon palvelujärjestelmässä. Teemat olivat haasteet asiakkaan vuorovaikutuksellisessa kohtaamisessa, asiakasmaksupäätösten hallinta, hallinnossa esiintyvät puutteet sekä hoivan laadun ja toiminnan ohjauksen haasteet hoivakodissa.

Tutkielman tulokset nostivat esille, miten haavoittuvassa asemassa olevan iäkkään oikeuksien ja aseman toteutuminen oli monien tekijöiden summa ja samalla myös hyvin herkkä. Tuloksissa korostui erityisesti omaisen rooli haavoittuvassa asemassa olevan iäkkään oikeuksien ja aseman puolustajana. Tutkielman tulos tuki näin monelta osin jo aiemmin tehtyjen tutkimusten tuloksia. Omaisen roolin korostuminen konkretisoi epäkohdan, missä luodaan eriarvoisuutta haavoittuvassa asemassa olevien iäkkäiden välille, minkä vuoksi tuloksissa näkymättömäksi jäänyttä gerontologisen sosiaalityön roolia on syytä vahvistaa tulevaisuudessa sosiaalihuollon palvelujärjestelmän rakenteissa.