Schwein, Sau und Ferkel als Schimpfwörter : eine Korpusanalyse

Abstract

Eläinsanoja voidaan käyttää niiden päämerkityksen ohella myös haukkumasanoina, jolloin loukkaus pohjautuu eläimen ominaisuuksiin ja käytökseen liittyviin konnotaatioihin. Tässä työssä tutkitaan korpusanalyysin avulla eläinsanojen Schwein, Sau ja Ferkel merkityksiä ja käyttöä, kun niitä käytetään haukkumasanoina, ja lekseemikohtaisia tuloksia verrataan toisiinsa. Lekseemit ovat semanttisesti yhteydessä toisiinsa, koska ne kaikki viittaavat saman eläinlajin yksilöihin.

Tutkimuksen tärkein tehtävä on saada korpusanalyysin avulla selville, millaisia yhteisiä ja eriytyviä piirteitä lekseemeillä on. Tämä saavutetaan vertailemalla lekseemien merkityksiä ja käyttöä haukkumasanoina toisiinsa. Lekseemien merkityksiä haukkumasanoina avataan sanakirjatietojen avulla. Työssä tarkastellaan myös, miten erilaiset haukkumasanoja edeltävät adjektiiviattribuutit vaikuttavat näiden haukkumasanojen merkityksiin ja käyttötapoihin. Adjektiivien ja haukkumasanojen yhteydestä toisiinsa on olemassa vain rajallisesti tutkimusta. Näitä tuloksia verrataan myös sanakirjatietoon lekseemien tämänhetkisen kielenkuvauksen tarkkuuden selvittämiseksi.

Sanakirjojen mukaan lekseemeillä pilkataan ensisijaisesti likaisuutta tai hygienian puutetta, mutta sanakirjoissa esiintyy myös muita lekseemikohtaisia haukkumasanamerkityksiä. Esimerkiksi Schweinia käytetään usein haukkumasanana poliiseille, kun taas Sau viittaa usein kohdehenkilön seksuaalisuuteen. Schwein ja Sau ovat aggressiivisimmat ja niiden yhteydessä esiintyy usein uhkauksia, kun taas Ferkeliä käytetään usein vähemmän aggressiivisena haukkumasanana tai kun haukunnan kohteena on lapsi. Analyysiosiossa saadaan myös selville, että Schwein ja Sau ovat hyvin samankaltaisia käyttötavoissa ja -määrissä, kun taas Ferkel on verrattain harvinainen haukkumasana. Analyysin havaintojen perusteella huomattiin myös, että likaisuuden pilkkaaminen näiden lekseemien avulla on huomattavasti harvinaisempaa kuin sanakirjat antavat olettaa.