Und wer etwas durchdacht hat, muss es nimmermehr durchgedacht haben : Korpusanalyse des Verbpaars durchdenken–durchdenken

Abstract

Saksan kielen etuliitteelliset verbit ovat haastavia kielen opiskelijoille. Usein kielenkäyttäjä voi tunnistaa etuliitteestä, muodostetaanko siitä kiinteä vai eriävä yhdysverbi. Saksan kielessä on kuitenkin joitakin etuliitteitä, jotka verbivartaloon yhdistyessään voivat tuottaa niin kiinteitä kuin eriäviäkin yhdysverbejä. Samaan verbikantaan yhdistyessään tällaiset etuliitteet muodostavat kirjoitusasultaan identtisiä yhdysverbipareja. Tämän maisterintutkielman aiheena on yksi niistä, durchdenken- durchdenken. Tutkin sitä jo kandidaatintutkielmassani Lexikografische Analyse des Verbpaars durchdenken-durchdenken (Lehtonen, 2020) sanakirja-analyysin avulla, sillä kielenkäyttäjä turvautuu kielellisen pulman kohdalla juuri sanakirjojen antamiin tietoihin. Tässä maisterintutkielmassa syvennytään samaisen verbiparin empiiriseen analyysiin korpusmenetelmän avulla.

Aluksi tutkitaan molempien verbien muotovalikoimaa ja rajataan pois verbien tai aika- ja tapaluokkien välillä yhteenlankeavat muodot, sekä sellaiset muodot, joita käytetään verbaalisen käytön lisäksi adjektiivisesti. Muotovalikoiman läpikäyminen osoittaa, että zu-infinitiivi on ainoa muoto, joka a) edustaa kiistatta verbaalista käyttötapaa, b) kykenee yksiselitteisesti erottelemaan verbit toinen toisistaan ja c) on hakuteknisesti tyhjentävästi löydettävissä korpusaineistosta.

Verbiparin durchdenken-durchdenken esiintymis-, merkitys- ja käyttöeroja tutkitaan pääasiassa zu-infinitiivin avulla. Verbien esiintymistaajuuksia vertaillaan ja tutkitaan, onko niissä alueellista tai ajallista vaihtelua. Myötäesiintyjäanalyysin avulla selvitetään verbien tyypillisiä käyttökonteksteja, kollokaatteja ja merkityseroja. Tietoja verrataan sanakirjojen antamiin tietoihin.

Korpusanalyysin tulokset osoittavat, että partikkeliverbi durchdenken on verbiparin osapuolista huomattavasti harvinaisempi, etenkin Saksassa. Sen sijaan Itävallassa ja Sveitsissä partikkeliverbi on yleisempi kuin prefiksiverbi. Sanakirjat eivät tunnista alueellista vaihtelua verbien yleisyydessä. Niin DWDS:n korpukseen pohjaava yleisyystieto kuin tässä työssä käytetyn korpuksen tulokset osoittavat verbien infinitiivimuodon yleisyydessä piikin 60-luvulla. Yleisimmät myötäesiintyjät ovat osittain samat kuin sanakirja-artikkeleissa. Empiiristen havaintojen valossa eri sanakirjalähteiden erilaisista lemmatisointiratkaisuista tarkoituksenmukaisimmaksi osoittautui molempien verbien lemmatisointi erillisinä verbeinä. Myös adjektiivin durchdacht lemmatisointi voisi olla hyödyllistä.