Vuorovaikutuksessa rakentuva työn ja muun elämän rajanhallinta

Abstract

Ihmisten mieltymykset hallita työn ja muun elämän välistä rajaa ovat yksilöllisiä nykypäivän viestintäteknologian tarjotessa vaihtoehtoja erilaisiin tapoihin ja käytänteisiin hallinnan toteuttamiseksi. Olivatpa mieltymykset hallita rajaa millaisia tahansa, hallinnan keinot tulevat näkyväksi, neuvoteltavaksi ja muokattavaksi vuorovaikutuksessa. Tässä väitöskirjassa työn ja muun elämän rajanhallinta määritellään vuorovaikutussuhteissa rakentuvaksi, merkityksiä tuottavaksi vuorovaikutusprosessiksi. Jatkuvaa tavoitettavuutta korostavassa maailmassa työn ja muun elämän rajanhallinnan merkityksen tunnistaminen ja ymmärtäminen on tärkeää työntekijöiden jaksamisen sekä työelämään kytkeytyvien tavoitettavuusodotusten sekä niiden hallinnan kannalta. Tämän väitöskirjan tavoitteena on kuvata ja ymmärtää työn ja muun elämän rajanhallinnan moninaisuutta tarkastelemalla, kuinka rajat rakentuvat vuorovaikutussuhteissa sekä miten viestintäteknologian käyttö ja työyhteisön vuorovaikutuksessa muodostetut merkitykset kytkeytyvät rajojen hallintaan. Tutkimuksen kohteena ovat työntekijöiden työn ja muun elämän vuorovaikutussuhteet sekä laajemmin työyhteisöt. Väitöskirjaan sisältyvien ensimmäisen ja toisen tutkimusartikkelin aineistona ovat suomalaisten toimittajien sekä heidän vuorovaikutussuhteidensa osapuolten haastattelut (N=32). Kolmannen ja neljännen tutkimusartikkelin aineisto koostuu globaalin organisaation yhdeksässä eri tiimissä toimivien tiimin jäsenten ja tiimin vetäjien haastatteluista (N=55). Väitöskirjan tulokset osoittavat, että läheisissä suhteissa rajanhallinnan keskiössä on tietoisuuden rakentuminen elämän eri osa-alueista mutta myös rajojen asettaminen. Tätä rakentumista sekä rajojen asettamista osaltaan muokkaa ammatti-identiteetti ja sille annetut merkitykset. Tutkimus lisää ymmärrystä siitä, miten rajanhallintaan työyhteisöissä liittyvät myös työtilojen ja viestintäteknologian affordanssit. Työajan ulkopuolinen tavoitettavuus tuo esiin työyhteisön merkityksen muodostamisen myötä muodostuvat kollektiiviset toimintatavat ja lähijohtajan roolin. Näitä muokkaavat organisaation asenteet ja arvot, heijastuen työntekijöiden työn ja muun elämän rajanhallintaan.

Individuals have various preferences for managing the boundary between work and life as modern communication technology offers numerous options for boundary management practices. Regardless of how individuals prefer to manage this boundary, the means of management become visible, negotiable, and adaptable through social interaction. In this dissertation work–life boundary management is defined as an ongoing communicative process that constructs meanings within relationships. In a world that emphasizes constant connectivity and availability, recognizing and understanding the significance of work–life boundary management is increasingly important for employee well-being and managing connectivity expectations in the work life. The aim of this dissertation is to describe and understand the diversity of employees’ work–life boundary management by examining how boundaries are constructed in social interactions and how the use of communication tech-nology and employees’ social interaction and relationships in and out of work relate to boundary management. The focus of the research is on the interactions between employees' work and other aspects of life, as well as on communica-tion within larger workplace communities. The data for the first and second research articles included in the dissertation consist of interviews with Finnish journalists and relational others (N=32). The data for the third and fourth re-search articles consist of interviews with team members and team leaders from nine different teams in a global organization (N=55). The findings of the dissertation show that in close relationships boundary management is constructed and negotiated with others through awareness of different aspects of life, as well as by setting boundaries. This construction and boundary-setting are shaped by professional identity and the meanings at-tached to it. The research enhances understanding of how work–life boundary management is also connected to the affordances of workspaces and communi-cation technology. Connectivity expectations highlight the collective sensemak-ing practices of the work community and the role of immediate supervisors. Both are shaped by the organization's attitudes and values, reflecting on em-ployees’ work-life boundary management.