Liikkumisen merkitykset ja esteet Pierre Bourdieun pääomateorian valossa – Haastattelututkimus 16–20-vuotiaista naisista

Abstract

Tämän liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää 16–20-vuotiaiden nuorten naisten liikkumisen merkityksiä ja esteitä liikuntasosiologisesta näkökulmasta Bourdieun (1986) pääomateorian valossa. Pääomateoria käsittää taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui kahden eri teorian, merkitysten ja esteiden sekä pääomateorian, ympärille aikaisempaan tutkittuun tietoon pohjautuen. Tämä poikkeaa aiemmista tutkimuksista, sillä vastaavaa jaottelua ei ole aiemmin tehty. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tieteenfilosofisesti se pohjautuu fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusperinteeseen. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla (n = 5) ja se analysoitiin aineistolähtöisellä teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.

Haastatteluaineiston perusteella liikkumisen merkityksiä ja esteitä esiintyi jokaisessa kolmessa pääomassa. Taloudellisen pääoman merkitykset kulminoituvat liikuntavälineisiin ja -vaatteisiin, kun taas esteiksi mainittiin liikuntaharrastusten ja urheiluvälineiden kalleus. Kulttuurisen pääoman alueella nuorten naisten kokemat liikunnan vaikutukset mielelle ja keholle olivat merkityksellisiä. Sen sijaan keskeisiksi esteiksi nousivat opinnot, omat voimavarat ja ajanpuute. Sosiaalisen pääoman merkitykset keskittyvät sosiaalisiin kontakteihin ja yhdessä liikkumiseen. Samoin esteet liitettiin muihin ihmisiin ja sosiaalisiin suhteisiin.

Nuorten vähäinen liikkuminen on yhteiskunnallinen ilmiö, sillä sen vaikutukset ulottuvat eri tasoille yhteiskunnassa niin nykyhetkellä kuin tulevaisuudessa. Eri suunnista tulevilla liikuntakäsityksillä ja liikuntapuheella sekä liikuntapoliittisella päätöksenteolla on seurauksia yksilön käyttäytymiseen niin taloudellisesta, kulttuurisesta kuin sosiaalisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Ihminen pyrkii toimimaan tässä ristipaineessa parhaimmalla mahdollisella tavalla elääkseen elämäänsä mieluisalla tavalla. Omien ajatusten ja muiden näkemysten ohjaamina yksilö valitsee liikkua tai jättää liikkumatta. Liikuntapoliittisessa päätöksenteossa olisi tärkeää pystyä tekemään liikkumista edistäviä ratkaisuja sekä eri yhteisöjen olisi merkityksellistä järjestää toimintaansa kaiken tasoisia liikkujia aktivoiden, jotta nuorten naisten liikkumisen esteet vähenisivät.

The aim of this master’s thesis in the social sciences of sport was to explore the meanings and barriers to physical activity among young women aged 16–20 from a sociological perspective in the light of Bourdieu's (1986) theory of capital. The capital theory comprises economic, social and cultural capital. The theoretical framework of the study was built around these two different theories based on previous research. This differs from previous studies, as no such distinction has been made before, as far as is known. The research is qualitative and philosophically based on the phenomenological-hermeneutic research tradition. The data was collected through semi-structured individual interviews (n=5) and analyzed using data-driven theory-based content analysis.

Based on the interview data, the meanings and barriers to physical activity were part of every capital. The meanings of economic capital culminated in sports equipment and clothing, while the cost of sports activities and equipment was cited as a barrier. The effects of physical activity on the mind and body as experienced by young women were relevant in the area of cultural capital. Instead, studies, personal resources and lack of time emerge as key barriers. The meanings of social capital focus on social contacts and moving together. Similarly, barriers were associated with other people and social relationships.

The lack of physical activity among young people is a prevalent issue, as its impact extends to different levels of society, both now and in the future. The different perceptions and dis-courses of sport from different perspectives and sport policy-making are linked to individual behavior from an economic, cultural and social point of view. In this crossfire, people try to act in the best possible way to live their life in the way they like. Driven by their own thoughts and the views of others, individuals move or don't move. Sport policy-making should be able to make physical activity-friendly choices and different communities should organize their activities in a way that activates all levels of physical activity, in order to reduce barriers to mobility for young women.