Yhdeksäsluokkalaisten fyysinen aktiivisuus, liikkumisen syyt ja esteet sekä vapaa-ajan liikuntaharrastukset
Abstract
Jaakko Ropponen (2014).Yhdeksäsluokkalaisten fyysinen aktiivisuus, liikkumisen syyt ja esteet sekä vapaa-ajan liikuntaharrastukset. Pro gradu -tutkielma. Liikuntakasvatuksen laitos, liikuntapedagogiikka. Jyväskylän yliopisto, 68s.
Tausta. Fyysinen aktiivisuus on merkittävä tekijä nuoren fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa yhdeksäsluokkalaisten fyysistä aktiivisuutta ja siihen liittyviä kysymyksiä. Onko fyysinen aktiivisuus yhteydessä urheiluseuraharrastamiseen tai koulun liikuntakerhoihin ja liikuntapäiviin osallistumiseen? Minkälaista liikuntaa nuoret harrastavat koulun ja urheiluseuratoiminnan ulkopuolella? Lisäksi selvitettiin eroja liikkumisen motiiveissa sekä harrastamisen esteissä aktiivisten ja passiivisten oppilaiden välillä.
Metodit. Otokseen kuului 51 koulua, jotka valittiin otosperustaisesti siten, että koulut edustivat kattavasti eri läänejä sekä kunta- ja kieliryhmiä. Oppilaskyselyyn vastasi yhteensä 1619 oppilasta, joista poikia oli 819 ja tyttöjä 800.
Tulokset. Pojat liikkuivat keskimäärin 3,8 päivänä viikossa vähintään 60 minuuttia ja tytöt keskimäärin 4,1 päivänä viikossa. Suositusten mukaan liikkui 10 % sekä tytöistä että pojista. Suositusten mukaan liikkuvista pojista 70 % ja tytöistä 63 % osallistui urheiluseuran harjoituksiin usein tai säännöllisesti. Aktiiviset pojat osallistuivat muita poikia useammin koulun liikuntakerhoon. Tytöillä ei ollut yhteyttä fyysisen aktiivisuuden ja liikuntakerhoon osallistumisen välillä. Kaiken kaikkiaan osallistuminen kerhoihin oli vähäistä. Fyysisesti aktiiviset oppilaat osallistuivat koulun liikuntapäiviin useammin passiivisten oppilaiden osallistumisen oltua selvästi vähäisempää. Yleisimmin mainitut koulun ja urheiluseuraharjoittelun ulkopuoliset liikuntamuodot olivat lenkkeily kävellen tai juosten sekä pyöräily. Muita yleisesti mainittuja liikuntamuotoja olivat pojilla voimaharjoittelu, palloilu ja jääpelit. Tytöillä yleisiä liikuntamuotoja olivat voimaharjoittelu, vesiliikunta sekä tanssiharrastukset. Liikunnallisesti passiivisilla oppilailla yleisimmin mainitut koululiikunnan ja urheiluseuratoiminnan ulkopuoliset liikuntamuodot olivat samat kuin kaikilla tytöillä ja pojilla. Tärkeimmät liikkumisen syyt olivat sekä passiivisille että aktiivisille oppilaille mahdollisuus saada vartalo hyvään kuntoon ja halu olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Passiivisten oppilaiden merkittävimmät esteet liikunnalle olivat: ”En ole liikunnallinen tyyppi” sekä ”Väsyn helposti”.
Johtopäätökset. Nuorten fyysinen aktiivisuus on vähäistä. Eniten huomiota tulisi kiinnittää passiivisiin oppilaisiin, sillä he hyötyisivät liikunnasta kaikkein eniten. Heidän liikunnallisten esteiden poistaminen olisi tärkeää. Passiivisten oppilaiden tulisi saada paljon onnistumisen kokemuksia liikunnasta, jotta heidän liikunnallinen minäkuvansa voisi muuttua positiivisemmaksi. Toisaalta liikuttajien tulisi huomioida passiivisten oppilaiden huonompi kunto sopivan tasoisilla tehtävillä ja pitämällä taukoja fyysisten harjoitteiden välissä. Fyysisen kunnon parantamiseen tulisi keksitä tapoja, jotka innostavat oppilaita ja ovat kaikkien oppilaiden toteutettavissa. Negatiiviset tunteet estävät liikuntaharrastuksen jatkamisen nopeasti. Koulujen liikuntapäivistä ja kerhoista tulisi löytyä sopivaa tekemistä myös passiivisille oppilaille ja heidän mielipiteitään liikuntapäivien ja liikuntakerhojen sisällöistä olisi syytä kuunnella.
Main Author
Format
Theses
Master thesis
Published
2014
Subjects
The permanent address of the publication
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201404011430Use this for linking
Language
Finnish