Kerrottu aika ja identiteetti Elina Hirvosen teoksessa Rakkauksien lokikirja
Tutkielmani käsittelee Elina Hirvosen Rakkauksien lokikirjan (2023) polykronista aikarakennetta, kertojan polykronista aikakäsitystä sekä näiden suhdetta kertojan identiteettiin. Autofiktiivisen romaanin minäkertoja leikittelee ajatuksella, että kaikki aika on jo olemassa ja kaikki tapahtuu maailmassa yhtä aikaa. Hypoteesini mukaan kertomuksen polykroninen (eli moniaikainen) kerronta kuvastaa kertojan aikakäsitystä ja vaikuttaa hänen tarinalliseen identiteettiinsä. Tutkimusmetodini on teorialähtöinen tekstianalyysi ja teoreettinen viitekehykseni painottuu jälkiklassiseen narratologiaan, psykoanalyyttiseen kirjallisuudentutkimukseen, traumafiktion tutkimukseen, mutta myös sosiaalipsykologiaan ja kulttuurisiin mallitarinoihin. Tutkielmani tärkeimmät taustateoriat ja käsitteet ovat muiden muassa David Hermanin polykronisen kerronnan teoria, Gerald Princen alullepanema epäkerrotun tutkimus, Maria Mäkelän (ym.) Kertomuksen vaarat -tutkimushanke, Riitta Jytilän traumaattisen muistin fiktiotutkimus sekä Riitta Tähkän psykoanalyyttinen näkökulma ajan kokemiseen.
Tutkielmani osoittaa, että Rakkauksien lokikirjassa polykroninen kerronta ja kertojan aikakäsitys vastaavat toisiaan. Muistot, kuvitelmat ja nykyhetki vuorottelevat ja eri aikatasot vyyhteytyvät. Polykroninen kerronta kuvastaa paitsi kertojan mieltä myös tämän subjektiivista aikakokemusta. Erityisesti kaikkiaikaisuus aktivoituu menneisyydestä tutuissa paikoissa, jolloin kaikki ajat vaikuttavat kertojan kokemukseen todellisuudesta ja identiteettiin. Polykronisuus korostaa teoksessa eri aikojen, paikkojen, tapahtumien ja ihmisten vaikutusta toisiinsa. Kertomuksen aikaan liittyy myös dissosiaatiota, sillä kertoja pakenee toisinaan nykyhetken ja masennuksen synnyttämää ahdistusta kuvittelemalla menneen, nykyhetken tai tulevan toisenlaiseksi. Epäkerrotuissa kohtauksissa kertoja leikittelee vaihtoehtoisilla tapahtumakuluilla tai fantasioi omat toiveensa näkyviksi. Epäkerrottuihin kuvitelmiin liittyy myös kertojan pyrkimys hallita aikaa. Epäkerronta paljastaa kertojan kompleksisuuden ja kuvastaa tämän mieltä. Kaikkiaikaisuus näkyy teoksessa myös kertojan ”kaikki-identtisyytenä.” Kuten aikakäsitys, myös kertojan minäkuva joustaa ja vyyhteytyy ja sisältää yhtä aikaa erilaisia aikoja ja versioita itsestä. Teoksen tärkeimmäksi teemaksi nousee yhteys toisiin ihmisiin, mihin polykroninen kerronta niin ikään vastaa.
...
Asiasanat
Metadata
Näytä kaikki kuvailutiedotKokoelmat
- Pro gradu -tutkielmat [29561]
Lisenssi
Samankaltainen aineisto
Näytetään aineistoja, joilla on samankaltainen nimeke tai asiasanat.
-
Dissosiatiivisen identiteettihäiriön kerronnan keinoja Tiina Laitila Kälvemarkin Romaanissa H2O
Salminen, Varpu (2023)Tutkielma käsittelee dissosiatiivisen identiteettihäiriön kerrontaan käytettyjä keinoja Tiina Laitila Kälvemarkin romaanissa H2O. Analyysini perustuu tarkkaan lähilukuun. Ensimmäisenä otan tarkasteluun millaisia sivupersoonia ... -
Siitä on puhuttava, mistä ei voi puhua : Samuel Beckettin The Unnamablen subjektikäsitys ja suhde romaanin lajiin
Ahva, Lasse (2020)Tämä tutkimus tarkastelee, millainen irlantilaisen kirjailijan Samuel Beckettin (1906–1989) teoksen The Unnamable (1958) subjektikäsitys on. Tähän kysymykseen saadun vastauksen perusteella vastataan toiseen tutkimuskysym ... -
Häräntappoaseen Allun perheisiin liittyvä tunne-elämä
Leminen, Pauliina (2023)Kandidaatintutkielmani kohdeteoksena on Anna-Leena Härkösen kirjoittama Häräntappoase (1984). Tutkimukseni keskittyy selvittämään, millaisia emootioita romaanin päähenkilössä, Allussa, ilmenee liittyen hänen perheisiinsä ... -
Ikkunat historiaan : runojen ja laulujen avaamat näkökulmat historiankerrontaan J.R.R. Tolkienin romaanissa The Lord of the Rings
Lundström, Katriina (2021)Tutkielma käsittelee historiankerronnan näkökulmia J.R.R. Tolkienin romaanissa The Lord of the Rings (1954–55) ja miten niihin vaikuttavat kertoja, käytetty kieli ja ajankohta. Analysoitavana materiaalina ovat romaanissa ... -
Narratiivisen identiteetin ja kirjailijuuden rakentuminen Johanna Venhon teoksessa Ensimmäinen nainen
Maahi, Jonna (2022)Kandidaatintutkielmani tavoitteena on tarkastella, miten päähenkilönä ja minäkertojana toimiva Sylvi Kekkonen rakentaa narratiivista identiteettiään ja kirjailijuuttaan Johanna Venhon romaanissa Ensimmäinen nainen (2019). ...
Ellei toisin mainittu, julkisesti saatavilla olevia JYX-metatietoja (poislukien tiivistelmät) saa vapaasti uudelleenkäyttää CC0-lisenssillä.