Siitä on puhuttava, mistä ei voi puhua : Samuel Beckettin The Unnamablen subjektikäsitys ja suhde romaanin lajiin

Abstract

Tämä tutkimus tarkastelee, millainen irlantilaisen kirjailijan Samuel Beckettin (1906–1989) teoksen The Unnamable (1958) subjektikäsitys on. Tähän kysymykseen saadun vastauksen perusteella vastataan toiseen tutkimuskysymykseen, joka on: miten teos suhteutuu romaanin lajiin? Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena on tuottaa tietoa The Unnamablesta yksittäisenä teoksena. Tämän lisäksi tutkimuksessa käsitellään lyhyesti myös Beckettin tuotantoa kirjailijana, romaania kirjallisuuden lajina ja subjektia kirjallisuudentutkimuksen käsitteenä. The Unnamablen subjektikäsitystä tarkastellaan neljästä näkökulmasta, jotka ovat (i) ajallisuus, (ii) paikka, (iii) subjektin filosofia ja (iv) teoksen suhde romaanin lajiin. Ajallisuuden tutkimisen yhteydessä hyödynnetään Paul Ricoeurin (1913–2005) ja Mihail Bahtinin (1895–1975) kertomuksen ja kirjallisuuden ajallisuudesta esittämiä teorioita. Bahtinin kronotoopin käsitettä hyödynnetään myös The Unnamablen paikan tarkastelussa. Subjektin filosofian ja teoksen subjektikäsityksen tarkastelussa teoksen subjektikäsitystä suhteutetaan esimerkiksi Anselm Canterburylaisen (1033–1109) ja Ludwig Wittgensteinin (1889–1951) kirjoituksiin. Romaanin lajiin teosta suhteutetaan ranskalaisen uuden romaanin (nouveau roman), sekä modernistisen ja postmodernistisen romaanin näkökulmista. Tutkimuksen lähestymistapaan on vaikuttanut niin sanottu jälkiklassinen narratologia sekä Hans-Georg Gadamerin (1900–2002) hermeneuttinen filosofia. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että The Unnamablen subjekti ei ole vakaa. Tämä ilmenee subjektin kokeman ajallisuuden, paikan ja kielen epävakautena. Koska teoksen subjektilla ei ole vakaata kokemusta ajasta, paikasta tai kielestä, ei tämä itsekään voi olla vakaa. The Unnamablea ei tutkimuksen perusteella voi sijoittaa yksiselitteisesti mihinkään tiettyyn romaanin kategoriaan.