“Miten pitkälle sen saa päästää sen tilanteen?” : erityisluokanopettaja oppilaan rajoittajana

Abstract

Rajoittaminen on kasvatuksessa ja kasvatusympäristöissä esiintyvä haastava ja moniulotteinen ilmiö, joka liitetään usein vaativaan erityiseen tukeen ja haastavaan käyttäytymiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää millaisia näkemyksiä ja kokemuksia erityisluokanopettajilla on oppilaan rajoittamisesta, millaista eettistä pohdintaa rajoittamiseen liittyy ja miten toistuva rajoittaminen vaikuttaa erityisluokanopettajan työssä jaksamiseen. Tutkimus toteutettiin fenomenologisena tutkimuksena. Aihetta tutkittiin monimenetelmällisesti. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa tutkittavat kirjoittivat eläytymismenetelmää hyödyntäen kaksi kirjoitelmaa. Kirjoitelmien palautuksen jälkeen aineiston toinen osa kerättiin yksilöhaastatteluina. Kirjoitelmien analysoinnissa hyödynnettiin narratiivisia menetelmiä. Haastattelujen analyysi toteutettiin temaattisena analyysina. Tutkimukseen osallistui seitsemän erityisluokanopettajaa. Tutkimuksen tulokseksi saatiin joukko erilaisia käsityksiä rajoittamisesta ja sen keinoista. Rajoittaminen nähtiin moniulotteisena ilmiönä, jota pidettiin monin tavoin haastavana osana opettajan työtä. Rajoittaminen koettiin myös eettisesti haastavana ja monipuolisena ilmiönä, jolla oli selkeitä vaikutuksia opettajien työssä jaksamiseen. Tutkimuksen keskeisiä johtopäätöksiä olivat käsitykset rajoittamisesta laajana, monipuolisena ja eettisesti haastavana ilmiönä. Nykyinen rajoittamiskäsitys näkee rajoittamisen ensisijaisesti fyysisenä ilmiönä, mutta tämän tutkimuksen perusteella käsitteen laajentaminen myös verbaalisiin ja non-verbaalisiin ulottuvuuksiin olisi tarpeen. Tutkimuksen tulosten perusteella myös rajoittamista sääteleviä normeja ja opettajien koulutusta olisi syytä tarkastella kriittisesti.