Varhaiskasvattajien puhe lapsista varhaiskasvatuksen hyvinä ja huonoina hetkinä

Abstract

Tässä pro gradu- tutkielmassamme tutkimme varhaiskasvattajien puhetta lapsista varhaiskasvatuksen hyvinä ja huonoina hetkinä. Tutkimuksessa tarkasteltiin diskursiivisen lähestymistavan avulla sitä, millaista on varhaiskasvattajien puhe lapsista varhaiskasvatuksen hyvinä ja huonoina hetkinä. Syvennyimme lisäksi erilaisiin varhaiskasvattajien puhetapoihin, joita he käyttävät lapsista. Tässä laadullisessa tutkimuksessa on käytetty TUIKKU- hankkeen eKoutsi mobiilipäiväkirja-aineistoa. Mobiilipäiväkirjakyselyyn vastasi 85 eri henkilöä. Aineisto kerättiin tammi-kesäkuussa 2022 kahden viikon aikana 12 eri Suomen kunnasta. Tutkimukseen osallistujat olivat varhaiskasvatuksen opettajia, varhaiskasvatuksen sosionomeja sekä varhaiskasvatuksen lastenhoitajia. Tutkimuksen aineistoa analysoitiin diskurssianalyysin menetelmiä hyödyntäen. Tutkimuksen tulosten mukaan varhaiskasvattajien puheesta lapsista varhaiskasvatuksen hyvinä hetkinä muodostui kolme (3) diskurssia: onnistumisen diskurssi, lämpimän vuorovaikutuksen diskurssi sekä myönteisen ilmapiirin diskurssi. Varhaiskasvattajien puheesta lapsista varhaiskasvatuksen huonoina hetkinä muodostui myös kolme (3) diskurssia: riittämättömyyden/kiireen, lapsen haasteiden sekä konfliktien diskurssi. Tulokset osoittavat, että varhaiskasvattajien puhe lapsista muokkautuu sen mukaan, onnistuuko vai epäonnistuuko lapsi täyttämään varhaiskasvattajan vaatimuksen. Voidaan päätellä, että varhaiskasvattajilla on tietty oletus siitä, miten lapsen tulisi käyttäytyä tietyissä tilanteissa, ja tämä vaikuttaa varhaiskasvattajien puheeseen lapsesta.