"Sitä ei voi vaan kirjasta oppia" : päiväkodin varhaiskasvattajien näkemyksiä musiikkikasvatuksellisista valmiuksista

Abstract

Kandidaatintutkielmassani tarkastelen päiväkodin varhaiskasvattajien, tässä tapauksessa lähihoitajien, sosionomien sekä lastentarhanopettajien näkemyksiä musiikkikasvatuksellisista valmiuksista. Tavoitteenani oli selvittää, onko heillä musiikkikasvatuksellisia valmiuksia, millaisia sellaisia heiltä löytyy ja mistä nämä valmiudet on saatu. Tarkastelun kohteena ovat myös tekijät, jotka helpottavat tai vaikeuttavat musiikkikasvatusta päiväkodissa sekä varhaiskasvattajien musiikkikasvatukselliset kehittymistavoitteet. Tutkielmani laadullinen aineisto on kerätty kahdesta päiväkodista haastattelemalla yhteensä kuutta varhaiskasvattajaa. Heistä kaksi oli lähihoitajia, kaksi sosionomeja ja kaksi lastentarhanopettajia. Aineisto on analysoitu noudattaen teoriaohjaavan sisällönanalyysin piirteitä. Haastatteluissa suurin osa haastateltavista kertoi omaavansa musiikkikasvatuksellisia valmiuksia, joista esille nousi rytmitaju, nuotinlukutaito, instrumentin soittotaito sekä ”ajan hermolla oleminen” eli lasten musiikkimaussa ajan tasalla pysyminen. Tuloksista voi päätellä sen, että oma aktiivisuus ja harrastuneisuus musiikin parissa ovat merkittäviä tekijöitä musiikkikasvatuksellisten valmiuksien saamisessa sekä niiden hyödyntämisessä päiväkodin musiikkikasvatuksessa. Valmiuksien hyödyntämistä voi vaikeuttaa esimerkiksi esiintymisjännitys, ryhmäkoko tai lasten huono motivaatio. Kasvattajat toivovat uusia menetelmiä sekä käytännön harjoitusta musiikkikasvatukseen esimerkiksi integroinnin alueella. Tuloksista on nähtävissä, että musiikkikasvatuksen ja siihen liittyvän käytännön harjoittelun osuutta olisi hyvä lisätä varhaiskasvattajien koulutuksissa.