Posliinia, peilejä ja piironkeja : säätyläisyys ja säätyläiskotien irtaimisto Hämeessä 1700-luvun jälkipuoliskolla

Abstract

1700-luvun sääty-yhteiskunnassa kaikilla oli Jumalan määräämä paikka ja asema, joiden oli ilmettävä niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Vaikka staattisuus oli olennainen osa ajan ideologiaa, muuttui yhteiskunta todellisuudessa koko ajan. Syntyi uusia ryhmittymiä, suurimpana aatelin ja papiston väliin sijoittunut sosiaalisesti ja taloudellisesti moninainen aatelittomien säätyläisten ryhmä. Sen elämäntapa ja identiteetti olivat erityisesti paikallisella tasolla samankaltaiset kuin aatelin ja se kyseenalaistikin vähitellen säädyn yksinoikeuden korkeisiin virkoihin. Tutkin maisterintutkielmassani tätä laajentuvaa säätyläisten ryhmää ja sen esineellistä kulttuuria Hämeen alueella jakamalla sen Kaarlo Wirilanderin jaottelua soveltaen sotilas-, oppineen ja virkamiessäädyn edustajiin.

Tutkimuksen alkuperäislähteenä toimivat 57 Sääksmäen tuomiokunnan ja Hämeenlinnan raastuvanoikeuden perukirjaa. Aineiston valikoitumisen lähtökohtana on ollut perukirjaan merkitty vainajan sosiaalista asemaa kuvaava määre ja niiden pohjalta on lähilukua, sosiaali- ja kulttuurihistorian lähestymistapoja sekä säädynmukaisen kuluttamisen käsitettä hyödyntäen selvitetty, miten säätyläiset pyrkivät irtaimiston kautta osoittamaan yhteiskunnallista asemaansa ja mistä mallit ja esikuvat siihen tulivat. Kodit olivat 1700-luvulla yhä tärkeämpiä seuraelämän tiloja, joissa sisustuksen avulla voitiin osoittaa hyvää makua sekä kuulumista tiettyyn statusryhmään. Erityisen huomion kohteena ovat tarjoilu- ja ruokailuvälineiden, vuode- ja liinavaatteiden, huonekalujen sekä erilaisten puoliluksusesineiden kuten kellojen, peilien ja tapettien omistaminen ja esineisiin liittyvät merkitykset.

Irtaimiston erittelyn myötä selviää, että tutkimusalueen säätyläisillä oli yhteinen esineellinen kulttuuri. Statusta osoitettiin esimerkiksi hankkimalla esineitä, jotka olivat joko poikkeuksellisen arvokkaita ja hyvälaatuisia tai kertoivat kulttuurisesta pääomasta ja trendien seuraamisesta. Kuluttamisen taustalla olleita motiiveja olivat esimerkiksi muodinmukaisuus, jäljittelynhalu, tarve erottautua ja vahvistaa omaa tai ryhmän identiteettiä. Samaan aikaan on kuitenkin selvää, että kykyyn ja haluun osoittaa yhteiskunnallista asemaa esineiden kautta vaikuttivat säädyn lisäksi keskeisesti henkilökohtainen sosiaalinen asema, varallisuus, suhteet ja koulutustausta.