Suomen rahapelipolitiikasta on ollut julkista keskustelua ja kritiikkiä, koska valtion asema näyttäytyy siinä kaksijakoisena. Rahapelejä saa järjestää vain valtion omistama rahapeliyhtiö ja samanaikaisesti valtiolla on lakisääteinen velvollisuus toimia rahapeliongelmien ehkäisijänä ja hoitajana. Tämä tekee ilmiöstä hyvin kiinnostavan ja merkityksellisen yhteiskunnalliselta kannalta. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli tuottaa tietoa sosiaalityölle rahapeliongelmaan liittyvästä häpeäkokemuksesta ja sen merkityksestä ongelmapelaajan elämänkulussa sekä avun hakemisen prosessissa. Tätä selvitettiin kysymällä minkälaisia merkityksiä häpeä saa ongelmapelaajien kertomuksissa ja miten ongelmapelaajan häpeä ilmenee avun hakemisen vaiheessa.
Tutkimus pohjautui sosiaaliseen konstruktivismiin, jossa olennaista on se, miten sosiaalinen todellisuutemme rakentuu sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa. Keskeisinä käsitteinä olivat rahapelaaminen, rahapeliongelma, ongelmapelaaja ja häpeä. Rah
apelaamista ja rahapeliongelmia tarkasteltiin sosiaalityön näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin narratiivisena tutkimuksena, jossa pyrkimyksenä oli ymmärtää tarinoiden kertojien, ongelmapelaajien, ainutlaatuista ja muuttuvaa näkökulmaa suhteessa häpeään. Tutkimusaineistona oli pelirajaton.fi -verkkosivustolla avoimesti saatavilla olevat ongelmapelaajien kirjoittamat tarinat tilanteestaan. Tutkimukseen valikoitui kahdeksan tarinaa, joita analysoitiin juonirakenneanalyysin ja aktanttianalyysin keinoin.
Tutkimustulokset osoittivat, että häpeällä on vaihtuvia rooleja ongelmapelaajan elämänkulussa. Häpeällä voi olla iso merkitys sekä rahapeliongelman syynä, että seurauksena. Rahapelaaminen ja häpeä voivat aiheuttaa kehän, jossa ongelmapelaaminen lisää häpeää ja häpeä ongelmapelaamista. Tutkimuksen tuloksena syntyi kolme erilaista avunhakijatyyppiä: häpeän vaientamat, menneisyyden taakkaa kantavat ja läheisten tuesta hyötyvät. Sosiaalityössä voidaan tunnistaa nämä erilaiset rahapeliongelman avunhakijatyypit, jotka voidaan ottaa huomioon kohtaamisessa. Häpeäkokemuksen vähentämiseksi on tärkeää, että ensimmäinen kohtaamien onnistuu avun hakemisen prosessissa. Tulokset osoittivat häpeän vaikuttavan merkittävästi siihen, että ongelmapelaaja pyrkii salaamaan ongelman, eikä hae apua siihen. Rahapelaamisesta kysymisen tulisi olla vakiintunut käytäntö sosiaalityön eri osa-alueilla ja sosiaalityössä tulisi olla riittävästi tietoa sekä häpeän, että rahapeliongelman tunnistamiseksi. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yleisesti sosiaalityön asiakaskohtaamisissa ja erityisesti rahapeliongelmia kohdattaessa.
...
