Lasten kohtaama parisuhdeväkivalta : lasten subjektiuden tarkastelua yhteiskuntatieteellisestä lapsuustutkimuksesta käsin

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman keskeinen tehtävä on ollut selvittää kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla, kuinka laadullisissa tutkimuksissa lapset tuovat esille omaa subjektiuttaan kohdatessaan parisuhdeväkivaltaa. Tutkielman aineisto perustuu laadullisiin eurooppalaisiin ja pohjoismaisiin tutkimuksiin koskien lasten kohtaamaa parisuhde- ja perheväkivaltaa. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti lasten subjektiutta ja toimijuutta heidän kohdatessaan parisuhdeväkivaltaa. Teoreettinen viitekehys rakentuu yhteiskuntatieteellisen lapsuustutkimuksen ja parisuhdeväkivallan käsitteistön ympärille.

Tutkielman tulokset osoittavat, että lapset kuvaavat kohtaamansa väkivaltaa tarkkanäköisesti ja vivahteikkaasti. Lapset tuovat esille omaa subjektiuttaan kuvaillessaan väkivaltatilanteita, esittämällä omaa toimijuuttansa sekä antamalla merkityksiä väkivallasta puhumiselle. Tulosten mukaan lapsilla on heidän iästään ja yhteiskunnallisesta positiostaan huolimatta tietoa ja ymmärrystä heitä ympäröivistä tapahtumista sekä he ovat kykeneväisiä kuvaamaan omaa toimintaansa sekä kokijoina että toimijoina. Lapset jäävät helposti sivuun niin apua tarjoavien palveluiden piirissä kuin tutkimuksissakin, koska epäsuoran väkivallan vaikutuksia voi olla vaikea tunnistaa.

Parisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyssä tuleekin kiinnittää huomiota myös sivullisiin uhreihin, kuten lapsiin. Parisuhdeväkivallan ympärillä työskentelevien sosiaalialan ammattilasten tulisi pysähtyä kuuntelemaan lasten kokemuksia väkivallasta sekä suunnata mahdollisia interventioita myös heidän suuntaansa. Lisäksi tutkimuksen saralla, lasten ollessa tutkimuksen kohteena, tulisi tieto kerätä myös heiltä itseltään, koska he ovat oman elämänsä asiantuntijoita, kuten yhteiskuntatieteellinen lapsuustutkimus osoittaa.