”Me ei olla mitään Mercedes Benzejä, me ollaan Lamborghineja” : lasten toiminta ja merkityksenannot juniorijalkapallossa

Abstract

Suomessa on perinteisesti nähty tärkeäksi, että lapset harrastavat liikuntaa ja urheilua. Harrastamisen tärkeydelle on haettu perusteita monenlaisista välinearvoa edustavista asioista, kuten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä sekä syrjäytymisen ehkäisystä. Lasten liikunnan ja urheilun tutkimuksessa on viime vuosien aikana oltu kiinnostuneita etenkin fyysisen aktiivisuuden mittaamisesta, kuten siitä, liikkuvatko lapset terveytensä kannalta riittävästi (ks. esim. Vanttaja ym. 2017, 5). Liikunnan määrän, laadun ja harrastettujen lajien mittaaminen on yksinkertaisempaa, kuin vaikkapa liikuntaan liitettävien merkityksien tutkiminen, jolloin lasten omien kokemusten, tulkintojen ja merkityksenantojen tutkiminen jää helposti marginaaliin (Zacheus 2010, 55–56). Lasten itsensä tuottamaa tietoa omasta harrastamisestaan ei ylipäätään ole aina osattu pitää yhtä tärkeänä kuin aikuisperspektiivistä tuotetta tietoa (ks. Parviainen 2021, 60). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, mitä 9 ̶ 10-vuotiaat pojat pitävät jalkapalloharrastuksessaan tärkeänä ja miksi. Lisäksi selvitetään, minkälaisia merkityksenantoja pojat harrastukseensa liittävät ja millaisena poikien sosiaalinen toiminta vaikuttamispyrkimyksineen jalkapalloharrastuksessa näyttäytyy. Etnografisin menetelmin kerätyn aineiston perusteella voidaan todeta, että tutkimukseen osallistuneet pojat pitävät jalkapalloharrastuksensa tärkeimpinä asioina kavereita ja vertaisvuorovaikutusta ja sekä erilaisia pelaamisen iloon kytkeytyviä itseisarvoa ilmentäviä lajimerkityksiä. Myös valmentajat ovat pojille tärkeitä, sillä he suuntaavat harrastukseensa liittämiään odotuksia pitkälti heihin. Valmentajalta odotetaan rentoa otetta, välittävän ilmapiirin luomista sekä kykyä auttaa taitavaksi jalkapalloilijaksi kehittymisessä.

Children’s activity and physical exercise have traditionally high valued in Finland. The value of exercising and participating in sports has been based on a variety of factors that have instrumental value, such as promoting health and well-being and preventing exclusion. Recently, researchers have paid particularly interest on measuring physical activity, i.e. whether children exercise enough for their health (see e.g. Vanttaja ym. 2017, 5). It is significantly simpler to measure the amount, quality and types of exercise than, to study the meanings associated with exercise. In this case the analysis of a child´s personal experiences, interpretations and meanings are marginalized (Zacheus 2010, 55–56). Generally, children`s own connotations about their hobbies are considered less important than information produced by adults (see Parviainen 2021, 60). This study reviews what 9 to 10 year-old boys see essential in their football hobby and why. The aim is also to study the significances and the boy´s social agency in football. The data based on ethnographic methods shows that the boys value most on friendship and peer interaction in football. Sport-related meanings with intrinsic enjoyment of playing are also fundamental. In addition, the coach is important to the boys as they direct their expectations about the hobby to their coaches. The coach should foster a supportive environment, take a laid-back approach, and be able to assist the players in becoming skilled football players.