Hyvä, tasapainoinen ja sivistynyt ihminen : investigating the Finnish upper secondary school's educational task with a mindset of pedagogical philosophy

Abstract

Tämä tutkimus pyrkii esittämään vuoden 2019 lukion opetussuunnitelman kasvatustehtävän, toisin sanoen sen, mitä lukio pyrkii Suomessa opettamaan oppiaineiden opetussuunnitelmaan kirjattujen oppisisältöjen lisäksi. Sen lisäksi tämä tutkimus tutkii, miten pedagogisen filosofian prosessi pedagogisena lähestymistapana pystyy integroimaan lukion kasvatustehtävän sen opetustehtävään. Tutkimusaihe on tärkeä ensinnäkin lukiolaisten hyvinvoinnin näkökulmasta. Lukiolaisten hyvinvointi on laskenut selkeästi muun muassa hyvinvointia mittaavien lukiobarometrien mukaan. Toiseksi, tutkimusaiheen tärkeyden voi perustella kansallisella sekä globaalilla tarpeella ihmisistä, jotka tuntevat itsensä paremmin ja jotka osaavat toimia empaattisemmin, luovemmin ja itseään kehittäen. Tilanne Suomessa ja maailmalla on kenties epävakaampi kuin vuosikymmeniin ja erinäisten konfliktien ratkaisemiseksi tarvitaan ihmislähtöistä osaamista, lukion opetussuunnitelman mukaan, sydämen sivistystä.

Tämä tutkimus nojautuu pääosin Matthew Lipmanin sekä Tuukka Tomperin työhön pedagogisen filosofian saralla. Lipman aloitti jo 70-luvulla lasten kanssa filosofoimisen tavoitteenaan kehittää ajattelutaitoja ja edistää itsetuntemusta. Filosofoiminen sekä hänen ohjelmansa Philosophy for Children (P4C) on sittemmin levinnyt laajalle ja Tomperi on työskennellytkin Lipmanin työn Suomen koulujärjestelmään sovittamisen parissa. Tomperi tutki väitöskirjassaan filosofian roolia ja luonnetta oppiaineena Suomessa sekä pedagogisen filosofian ydinolemusta ja pedagogista oikeutusta.

Tutkimus esittää lukion kasvatustehtävän kuviona, joka rakentuu teoriasta kohti käytäntöä. Tutkimus käyttää samankaltaista pedagogisen filosofian prosessista luotua kaavioita esittämään yhtäläisyyksiä pedagogisen filosofian prosessin ja lukion kasvatustehtävän välillä, sekä osoittamaan pedagogisen filosofian prosessista luonnollisesti nousevat oppisisällöt (muun muassa kriittinen, itse-reflektiivinen ja empaattinen ajattelu) ja kuinka ne linjautuvat opetussuunnitelman kasvatustehtävän tavoitteiden kanssa. Tulokset näyttävät pedagogisen filosofian prosessin olevan potentiaalinen pedagoginen ratkaisu toteuttamaan kasvatustehtävän ja opetustehtävän integraatiota käytännössä.

Jatkotutkimusta tarvitaan opetussuunnitelman kasvatustehtävän ja opetustehtävän integraation saralla, sekä lasten kanssa filosofoimisen potentiaalin saralla nimenomaan suomalaisessa kontekstissa, vaikkakin uutta materiaalia on syntynyt 2010-luvulta lähtien enemmän.