Kuurojen turvapaikanhakijoiden kokemukset, multimodaalinen vuorovaikutus ja kielikäsityksien muokkautuminen suomalaisessa turvapaikkaprosessissa

Abstract

This etnigraphic study examines deaf asylum seekers' experiences of the Finnish asylum process, multimodal interaction, and transformation of language beliefs during the asylum process. The study also explores themes related to asylum-seeking and ethics. This study uses linguistic ethnography as a theoretical and methodological approach. It also applies a sociolinguistic perspective to multilingualism in terms of interaction and language beliefs. The research material was collected in 2015-2017 in six reception centres, a Deaf community college, and in the homes of the participants. The interactive data were analyzed in three research articles. The findings show that deaf asylum seekers have experienced communication during the asylum process as a challenge because of the lack of a common fluent language with different agents. In that case, multimodal resources such as environmentally coupled gestures, gazes, and pointings were used to build mutual understanding in the signing interaction. Deaf asylum seekers' language beliefs about their previous communication methods and language practices were adapted when they learned the Finnish sign language. Learning Finnish Sign Language thus had a positive effect, as access to information in Finnish Sign Language was more accessible than in International Sign or written languages. The study shows that it is important to recognize and understand the linguistic vulnerability of deaf asylum seekers in the asylum process and that their experiences of language and language practices do not necessarily correspond to the conceptualization of named languages used by authorities in the asylum process.

Tässä etnografisessa tutkimuksessa tarkastellaan kuurojen turvapaikanhakijoi-den kokemuksia suomalaisesta turvapaikkaprosessista, multimodaalisesta vuorovaikutuksesta sekä kielikäsityksien muokkautumista turvapaikkapro-sessin aikana. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan turvapaikanhakuun ja sen eettisyyteen liittyvää tematiikkaa. Tutkimus perustuu lingvistiseen etnografi-aan teoreettisena ja metodologisena lähestymistapana, ja työssä sovelletaan myös sosiolingvististä näkökulmaa monikielisessä vuorovaikutuksessa ja kie-likäsityksissä. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2015–2017 kuudessa vas-taanottokeskuksessa, Kuurojen kansanopistossa ja tutkimukseen osallistuvien kodeissa. Interaktiivista aineistoa on analysoitu kolmessa tutkimusartikkelissa. Tutkimustulokset osoittavat, että kuurot turvapaikanhakijat ovat kokeneet kommunikoinnin turvapaikkaprosessin aikana haasteelliseksi yhteisen suju-van kielen puuttuessa eri toimijoiden kanssa. Tällöin multimodaalisia keinoja, kuten ympäristöön kytkeytyneitä eleitä, katseita ja osoituksia, käytettiin yhtenä keinona yhteisymmärryksen rakentamiseen viitotussa vuorovaikutuksessa. Kuurojen turvapaikanhakijoiden kielikäsitykset omista, aiemmin käyttämis-tään kommunikointimenetelmistä ja kielikäytänteistä muokkautuivat, kun he oppivat suomalaista viittomakieltä. Suomalaisen viittomakielen oppimisella oli siten myönteinen vaikutus tutkimukseeni osallistuviin henkilöihin, sillä tiedonsaanti suomalaisella viittomakielellä oli saavutettavampaa kuin kan-sainvälisellä viittomisella tai kirjoitetuilla kielillä. Tutkimus osoittaa, että kuu-rojen turvapaikanhakijoiden kielellinen haavoittuvuus turvapaikkaprosessissa on tärkeää tunnistaa ja ymmärtää ja että kuurojen turvapaikanhakijoiden ko-kemukset kielestä ja kielikäytänteistä eivät välttämättä vastaa esimerkiksi tur-vapaikkaprosessin viranomaisten käyttämää käsitteistöä nimetyistä kielistä.