Länsimaisen taidemusiikin historian aikaisten moodien ja sävellajien tunnevaikutukset ja niiden näkyminen musiikkiterapian reseptiivisissä menetelmissä

Abstract

Tämän laadullisen, kuvailevan ja aineistolähtöisen tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten antiikin ajalta ja länsimaisen taidemusiikin historian aikakausilta peräisin olevat käsitykset musiikista, sävellajien ja moodien merkityksistä ja tunnevaikutuksista heijastuvat musiikkiterapian reseptiivisiin menetelmiin. Näihin käsityksiin liittyy vahvasti sävellajien evoluutio antiikin ajoista nykypäivään. Musiikkiterapian reseptiiviset menetelmät tarkoittavat sellaisia musiikin kuunteluun ja vastaanottamiseen liittyviä kokemuksia, joissa kuulija on passiivisessa roolissa, hän ei itse aktiivisesti osallistu musiikin tekemiseen tai tuottamiseen. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu länsimaisen taidemusiikin historian aikaisista käsityksistä moodien ja sävellajien tunnevaikutuksista ja sävellajikarakteristiikasta. Näitä käsityksiä on selvitetty aiheesta julkaistun kirjallisuuden pohjalta. Teoreettinen viitekehys lähtee Pythagoraan, Platonin ja Aristoteleen ajatuksista ja etenee renessanssin säveltäjistä barokin ja klassismin aikakauden ajatuksiin. Tutkielman empiirinen aineisto koostuu reseptiivisiin menetelmiin kuuluvan Guided Imagery and Music (GIM) -menetelmän alkuperäisistä ohjelmista ja niihin valituista klassisen musiikin teoksista. Nämä klassisen musiikin teokset on analysoitu musiikkianalyysin avulla niiden sävellajin ja tempon tai esitysmerkinnän osalta, ja näitä on verrattu semioottisen sisällönanalyysin ja teemoittelun avulla kirjallisuuskatsauksessa saatuun tietoon sävellajien ja moodien tunnevaikutuksista.

Tutkielman avulla haluttiin selvittää, voidaanko tietyllä sävellajilla tai moodilla saada aikaan haluttu tunnetila. Sävellajin ja moodin lisäksi tutkielmassa pohdittiin sitä, onko musiikillisella rakenteella merkitystä esimerkiksi tempon osalta, jos toivottua yhteyttä sävellajiin ei löydy. Empiirisen tutkimusaineiston vastaavuus teoreettisen viitekehyksen tunneluokitteluun oli 56,5 %. Tempon muutokset eivät näyttäytyneet tässä tutkielmassa olevan merkittävässä roolissa. Tutkielman tulosten perusteella musiikinteorian ja musiikkiterapian reseptiivisten menetelmien välille voidaan luoda assimilatiivista teoreettista integraatiota.