Yrittäjyyskasvatus ja kansalaisuuden eetos

Abstract

Käsittelemme tässä artikkelissa yrittäjyyden eetoksen kehittymistä suomalaisessa koulutus- ja yhteiskuntapolitiikassa 1980-luvulta 2010-luvulle. Eetoksella viittaamme yrittäjyyden subjektiuden muotoihin, jotka toimivat työn ja elämän ideaaleina yrittäjyyttä koskevassa hallinnollisessa puheessa. Analyysimme keskittyy erään keskeisimmän yrittäjyyden eetoksen välittäjäorganisaation, yrittäjyyskasvatuksen ja -koulutuksen tarkasteluun. Aineistona käytämme yrittäjyyttä koskevia koulutus- ja kasvatusalan politiikkaohjelmia, asiantuntijakirjoituksia, -raportteja, -strategioita sekä koulutusohjelma- ja projektikuvauksia. Tutkimuskysymyksemme ovat: 1) Mitkä ovat niitä yleisiä piirteitä, jotka määrittävät yrittäjyyden eetosta? 2) Kuinka tätä eetosta on hallinnossa ja erilaisten instituutioiden avulla pyritty tuomaan kansalaisten keskuuteen? 3) Kuinka yrittäjyydestä on puhuttu erityisesti koulutuksen ja kasvatuksen sektoreilla? 4) Miten yrittäjyyden merkitykset ovat muuttuneet sinä aikana, kun se on ollut koulutuspoliittisen puheen kohde? 5) Kuinka edellä mainitut pyrkimykset resonoivat suhteessa laajempaan suomalaiseen myöhäiskapitalistiseen yhteiskuntapolitiikkaan – esimerkiksi millaisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin ja ongelmiin yrittäjyydellä on pyritty vastaamaan? Analyysimme johtopäätöksissä toteamme, että yrittäjyyskasvatuksen ja -koulutuksen diskurssi pyrkii tuottamaan yrittäjämäisen kansalaissubjektin, jolle tyypillisiä piirteitä ovat aktiivisuus, itsenäisyys ja omatoimisuus mutta myös sopeutuvuus, joustavuus ja muutoskykyisyys.