”Meidän on vapautettava ihmisten voimavarat luovuuteen” : poliittisten luovuusdiskurssien hallinta-analyyttinen tutkimus

Luovuus käsitteenä kuvaa yhteiskuntaamme tässä ajassa: jokaisella tulisi olla halu olla luova, toimia luovasti sekä ruokkia omaa luovuuttaan. Luovuus käsitetään myös keskeiseksi talouden ajuriksi. Luovuuden kultivoimiseksi Suomessa onkin kehitetty poliittisia strategioita ja ohjelmia. Tutkimuksessa tarkastellaan miksi luovuus on merkittävä poliittinen kysymys, mitä luovuudella poliittisissa luovuusdiskursseissa tarkoitetaan, minkälaisia asia- ja ajatuskokonaisuuksia niillä kytketään yhteen ja mitä muutoksia subjektiviteettien muotoihin niillä tavoitellaan. Näihin kysymyksiin vastataan hallinnan analyysin käsitteiden avulla. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostui 15 koulutusta, luovuutta ja innovaatioita käsittelevästä luonteeltaan poliittisesta julkisesta asiakirjasta. Analyysimenetelmänä oli diskurssianalyysi, jota ohjasivat hallinnan teoreettiset käsitteet. Poliittiset luovuusdiskurssit esittävät ihmisten luovuuden vapautettavana, yhteiskunnallisten mekanismien kahlitsemana ihmisyyden perustana. Käsitys luovuudesta on kapea-alainen ja instrumentaalinen: luovuus on bisnesluovuutta, taloudellisen rationaliteetin ohjaamaa toimintaa ja käyttäytymistä. Luova subjekti on yrittäjä, ideoiden toimeenpanija ja kaupallistaja, innovaattori. Luovuusdiskurssien taustalla on kilpailukykyrationaliteetti, jota diskurssit tulkitsevat ja tekevät ymmärrettäväksi. Näkyvimpänä subjektiviteetin tekniikkana koulutuksessa käytetään kulttuuriseen muutokseen tähtäävää yrittäjyyskasvatusta.